On aamuja ja sitten on Aamuja. Tämä
oli taas Aamu. Vaikka sainkin nukkua hieman pitempään (ukko-kulta
nousi töihin ja siis myös aikaisinnousevien lasten kanssa) ja
lasten aamutoimet oli enimmäkseen tehty, kesti minulla 1,5 tuntia
ennenkuin pääsin omaan aamiaispöytään heidän tarpeidensa läpi
kahlaten. Ja istuttuani pöytään ja otettuani jopa palasen aviisia
eteen, kaatoi
Kanelia koko kolpakollisen maitokahvia lehdelle ja syliini!
Vedimme kaikki neljä henkeä
säikähdyksestä ja minä lisäksi kuumasta tunteesta reisilläni
mutta sain puhallettua ulos ja hymyiltyä Kanelialle: ei se mitään,
vahinkoja sattuu. Näin kuinka heidän hartiansa laskivat ja he
nielaisivat pelästyksenitkunalun ja olin ylpeä itsestäni.
Varsinkin koska hymyni takana tiedostin edelleen 0,3 lt. juomatonta
lattea sylissäni ja aamulehdellä.
Tämän kuvan pääsin ottamaan puoli
tuntia myöhemmin, kun olin käynyt suihkussa pesemässä koko
kahville haisevan alavartaloni, vaihtanut vaaatteet, isommat olivat
päättäneet lähteä naapuriin kavereille ja heidät oli autettu
matkaan ja pienin pantu nukkumaan. Nyt siis uusi aamukahvi edessä ja
kohta jo mahassa!
Mutta nämä terveiset siksi ettei tulisi ihan
liian seesteistä kuvaa lapsiperhe-elämästämme, kyllä täällä
lujaa mennään ja hermotkin paukkuu välillä:)! Tänään tosin
kokusin itteni sekunnin sadasosassa ja siitä voi olla
aamukahvinhimoinen äiti iloinen!
Hyvää hiihtolomanloppua kaikille sitä
viettäville!