LÄPIMURTO!

Inkeri vietti tänään kaksi tuntia Nonnan (eli äitini) kanssa! Jiihaa, tämä äiti voi taas alkaa kirjoittaa! Ja aivan saman äärellä ollaan toistenkin isovanhempien kanssa: operaatio Totutus on tuottanut jo tulosta, eli vieraiden aikuisten seurassa melko jäyhän tytön rohkaistumista! Inkeri on siis harvinaisen hitaastilämpenevää sorttia, eikä meillä ole ollut kiirettä häntä muille hoitoon antaakaan.        

           Vierastamisvaihe alkoi tasan vuosi sitten, ajoissa 5kk iässä ja on vasta alkanut mennä ohi - muutama kuukausi sitten kuopuksemme parahti vielä itkuun joutuessaan katsekontaktiin muiden kuin vanhempiensa kanssa! Aika lailla tätä jähmeyttä ovat ihmiset ihmetelleet mutta eipä kuitenkaan ole Molla Muttinen ainoa laatuaan, meillä kävi hiljattain eräs ohjaaja O:n pienoismallia katsomassa, joka kertoi nyt kaksivuotiaan poikansa olevan samassa vaiheessa – vaikka heilläkin erittäin sosiaalisesti taitava isosisarus on mallina! Valitettavasti huojentavaa kuulla.

Muttinen tekee kyllä meillä elämänuraa sisarustensa matkimisella. Tänä aamuna herätessään hän ymmärsi, että isihän nostaa toiset sängystään aamulla ja jopa kantaa pöppyräisen isosiskon heräilemään pikkukakkosen ääreen, päiväkotiinlähtöä varten. Ja niinpä, ensimmäistä kertaa, samaan aikaan heräämäänopetellut mutta vielä kotiinjäävä Molla Muttinen, ei siis suostunutkaan nousemaan itse sängystään vaan istui siellä, ojenteli käsiään kohti meitä ja kovaan ääneen vaati, että hänetkin nostetaan sängystä ja kannetaan olohuoneeseen (jonne on siis aiemmin taapertanut itse kun on samoihin aikoihin heräillyt). Saimme siis O:n kanssa aamiaiseksi jälleen kerran hyvät naurut tomeran pienokaisemme
ansiosta.

           Arkeahan ovat jo samaan aikaan tuleva vessahätä kuin isosisaruksilla ja samat tunteet kuin isosiskolla eli samaan aikaan naurattaa vaikka syytä ei ihan vielä ymmärrä ja samaan aikaan menee naama mutturalle ja kulmat kurttuun kun siskolla on jotain kiukuteltavaa. Samaan aikaan myös "sattuu" kuin Kaneliaakin ja itkukin tulee tytöille yhtäaikaa... Tai jos sisko ottaa lapasen autossa pois ja antaa sen äidille, kuuluu kohta takapenkiltä äkinää ja Inkeri ojentaa tumppujaan myös kohti etupenkkiä ym. Tämän ylitsevuotavan tarkan apinoinnin ansiosta hän on tietenkin myös erittäin taitava syömään sekä pottailemaan ja suuttumaan raivoisasti jos sisko ja veli lähtevät ulos ovesta eikä häntä aletakaan pukemaan. 

Isoveljen ansiosta Molla Muttisen ensimmäisiin sanoihin lukeutuu "ninja" ja isosiskoa saamme kiittää ihanasta ilmaisusta "yäk". Onneksi Inkeri oppi jouluna sanomaan myös "tonttu"! "Äiti" on sanottu jo viime kesästä lähtien ja mummu ja pappakin tulee jo mutta O:n harmiksi isi-sanaa ei ole Inkerin huulilta vielä tippunut, samassa sanassa oli kyllä pitkä opetteleminen siskolla ja veljelläkin :). Sanojen vähyydestä huolimatta yksivuotiaamme osaa ihmeen hyvin tehdä asiansa selväksi, esimerkiksi tänä aamuna kun hän nenäänsä vessassa nuhersi ja kun en ymmärtänyt, osoitti hän vessapaperirullaa: ”äiti niistä” siis! Sellaista on yksivuotiaan elämä meillä, ja nyt toivottavasti välillä mummuloissakin!  

p.s meillä ei ole enää joulukuusta, ei edes lastenhuoneessa, kuva on joulukuulta!