SPECIAL COFFEET...

On aamuja ja sitten on Aamuja. Tämä oli taas Aamu. Vaikka sainkin nukkua hieman pitempään (ukko-kulta nousi töihin ja siis myös aikaisinnousevien lasten kanssa) ja lasten aamutoimet oli enimmäkseen tehty, kesti minulla 1,5 tuntia ennenkuin pääsin omaan aamiaispöytään heidän tarpeidensa läpi kahlaten. Ja istuttuani pöytään ja otettuani jopa palasen aviisia eteen, kaatoi Kanelia koko kolpakollisen maitokahvia lehdelle ja syliini!

Vedimme kaikki neljä henkeä säikähdyksestä ja minä lisäksi kuumasta tunteesta reisilläni mutta sain puhallettua ulos ja hymyiltyä Kanelialle: ei se mitään, vahinkoja sattuu. Näin kuinka heidän hartiansa laskivat ja he nielaisivat pelästyksenitkunalun ja olin ylpeä itsestäni. Varsinkin koska hymyni takana tiedostin edelleen 0,3 lt. juomatonta lattea sylissäni ja aamulehdellä.

Tämän kuvan pääsin ottamaan puoli tuntia myöhemmin, kun olin käynyt suihkussa pesemässä koko kahville haisevan alavartaloni, vaihtanut vaaatteet, isommat olivat päättäneet lähteä naapuriin kavereille ja heidät oli autettu matkaan ja pienin pantu nukkumaan. Nyt siis uusi aamukahvi edessä ja kohta jo mahassa!

Mutta nämä terveiset siksi ettei tulisi ihan liian seesteistä kuvaa lapsiperhe-elämästämme, kyllä täällä lujaa mennään ja hermotkin paukkuu välillä:)! Tänään tosin kokusin itteni sekunnin sadasosassa ja siitä voi olla aamukahvinhimoinen äiti iloinen!

Hyvää hiihtolomanloppua kaikille sitä viettäville!