maanantai 30. joulukuuta 2013

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ...


että joulu tuli vaikka lumi ei. Pukkikin tuli vaikka lumi ei. Mutta äidin joulumieli ei millään meinannut tulla, koska lumi ei. Mutta yritettiin sitä silti pusertaa ja onnekseni lasten riemu ei ollut yhtään vähäisempi. Tuli vain mieleen, että mitä ihmettä oma joulu olisi ilman heitä? Ajattelin pitkään, että minun pitää tehdä joulu heille, mutta he sen tekivät, meille aikuisille. Nuo jo pitkään etukäteen jännityksestä ilakoivat ipanat, jotka jaksavat uskoa ja innostua. Yksikään joulun lahja tai koriste ei tuo joulun tunnelmaa kuin lapset, joille joulu on suuri seikkailu.




Keittiössä syntyi pullapoikia, pullatyttöjä, pullaetanoita, pullahiiriä, pullarannerenkaita ja pullarusinoita...




ja jouluntuoksua, mm. aamiaisella appelsiineihin tungetuista neilikoista...




ja hra lavastajan tekemästä omasta talostamme pipariversiona. (huomaa koristelutiimi: ai miten niin me syödään näitä koristeita?) (p.s pikeerin teossa tuli ehkä esille taas se, että emännän aivot olivat jokseenkin narikassa, sain vasta viidennen version onnistumaan. Kyllä, viidennen! Ja mitkä olivatkaan pikeerin ainekset? Tomusokeri ja munanvalkuainen...eikä ongelma ollut siis koostumuksessa vaan se, että munassa on muitakin osia...)




Aatto vietettiin O:n puolen suvun kanssa ensin Tampereella ja sitten minun sukuni kanssa siskoni luona Viialan vanhassa pappilassa,




jossa on ihanimpia näkemistäni lasikuisteista: 








(huomanette, että mikään näistä kuistikuvista ei ollut tältä joululta...)

Ja joulun niputti käynti Särkänniemen Koiramäen Joulussa. Se paikka jos mikä on kehunsa ansainnut: puitteet on tehty pieteetillä ja alueen koko saa tosiaan unohtumaan tuohon menneeseen aikaan. Lapset riemuitsivat, herkuttelivat, laskivat sisämäkeä pankon päältä, poniratsastivat ja halailivat Tiltaa moneen otteeseen :D. Kiitos vielä Ilona! 







Että kyllä se joulu sittenkin oli taas... joulu. Oikein ihana. Edellisten lisäksi siihen kuului ihania ystäviä, tutista luopumista ja todennäköisesti suklaansyönnin Suomen mestaruus by allekirjoittanut. 






Nyt se karuselli on taas ohi. Alan lääkitsemään koiraa uutta vuotta varten. 

Olkoon ensi vuotemme energinen ja valoisa!




torstai 19. joulukuuta 2013

VIIME HETKEN LAHJAVINKKI



Kuva viime vuoden lastenhuoneen kuusesta kuvaa ihan pätevästi tämän joulunalusen fiiliksiä, vähän nuupahtanutta on...





Musta joulu kuulostaa ilmauksenakin jo niin synkältä, että oikein puistattaa. Mutta minkäs teet? Joulun sydämeen. Sinne se nyt täytyy entistä ponnekkaammin yrittää. Avitan asiaa silti pienimuotoisella koristelulla. Polku portille kulkee omenapuun oksan alta. Kaunistin kulkua postilaatikolle. Kaunisteet odottavat epätoivoisesti lunta, joka saisi ne esille hieman paremmin.



















Ja tässä tulee toive ja vinkki niille, joilla vielä on lahjoja ostamatta: Älä yritä etsiä enää turhaa tavaraa vaan anna lahjaksi mieluummin toisenlainen lahja, jolla ilahdutat samalla kahta tai jopa useampaa lahjan saajaa. Tai ilahduttamisen sijasta jopa pelastat jonkun hengen. Myös päiväkodin tädit osaavat varmasti arvostaa lahjaa, jolla samalla autetaan lasta, joko Suomessa tai jollain kriisialueella. Itsekin pääset helpolla kun annat koko osastolle yhteisen lahjan, auttamalla hädänalaista lasta. Tai jos oikein virtaa riittää niin masinoi työpaikkasi ostamaan yhteinen eettinen joululahja. Rahojen keruu ja pari klikkausta on pieni vaiva kun saatte yhdessä ostettua oikein kaivon kylään, jossa juoksevaa vettä ei ole ollut.

Tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan oman etiikan mukaista patistamista. Noita lahjoja löytyy nykyään monelta toimijalta ja moneen eri hintaan, lähtien 5e. Laita hakusanaksi toisenlainen lahja tai eettinen lahja ja valkkaa listalta mieluisin. Eikä tarvitse edes lähteä ryysikseen lahjaa hankkimaan kun sen voi tehdä kotisohvalta, jopa glögiä nauttien!


Hyviä joulunvalmisteluja!





torstai 12. joulukuuta 2013

PASSIIVIENERGIATALO


Se tämä on. Täällä ei nimittäin paljon luuta viuhu eikä ajatus juokse. Joulu on ovella mutta virta kadoksissa. Vuoden pimein aika vie mehut emännästä. Onneksi nakerot riehuvat entiseen malliin eivätkä välitä auringon piiloleikistä. Mutta minä odotan talvipäivänseisausta ihan yhtä paljon kuin jouluaattoa. Silloin vaakakuppi kääntyy ja alkaa hidas mutta sitkeä nousu kohti valoa.

Joulukoristeet enimmäkseen loistavat vielä poissaolollaan mutta näitä erilaisia valolähteitä yritän itselleni piristykseksi ripotella sinne sun tänne.































 Ei kovin jouluisia kaikki, osa jopa ehkä kesäisiä mutta se kai niissä alitajuisena ajatuksena onkin, valon kautta kesän tavoittelu?  Sitä paitsi, Birger Kaipiaisen sanoin:




(vielä ehdit herran keramiikka-näyttelyyn Espoon Emmaan, 12.1.2014 asti)


Taidan jatkaa itseni kyllästämistä flavonoideilla. Uhraudun ja säästän viinimarjat lapsille ja itse tyydyn teehen, kahviin, punaviiniin ja suklaaseen...Ja koska talvipäivänseisaukseen on vielä viikko:






...










Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...