ELÄMÄ ON LAITTIA

light = valo, kevyt.
present = nykyhetki, lahja.

Leipäkin leivottiin. Valonsäteitä on jo niin, että kyllä tässä taas jo kelpaa...

NAIVISMIA

Tää porukka jaksaa hämmästyttää mua. Joka päivä joku lohkaisee jotain lapsen logiikallansa, tekee jotain hassua tai piirtää jotain ihanaa. Joka päivä mä yritän jonkun kanssa pitää pokkani, koska se sanoo jotain niin ihanan lapsellista, mille ei tietenkään sais nauraa. Ja koko ajan pitäis olla livenauhotus päällä, että ehtis saada ne asiat talteen, niitähän ei muista sitten enää kun vihon ja kynän ääreen ehdit..

Mä olen aina ajatellut, että sitä omaa huvittuneisuuttaan ei saisi näyttää lapsen kertoessa omia huomioitaan elämästä, eihän lapsi tiedä olevansa aikuisen mielestä humoristinen. Yritän varoa reaktiollani lapsen ajatuksen vapauden lukitsemista. Siksipä usein, olen hengittämättä, kuuntelen, ynähtelen ja toivon, että hartiani eivät hytkyisi sisäisestä naurusta. Tiedättehän, kun sitä näkemystä tulee ja tulee ja fysiikan lait saavat kyytiä.

Lasten taiteessa pätee sama. Jatkuvalla syötöllä syntyvät piirustukset sisältävät tuota mikä-mikä-maata ja kertovat myös lapsen tunteista. Viime kesänä O:n ollessa pitkillä työrupeamillaan, piirsivät Hermanni ja Kanelia ikäväänsä piirustuksiin isille. Ja kuinka kuninkaallisena tyttäreni minut näkeekään, aina kruunu päässä!


(sori kuvien surkea laatu...)

joskus tosin letit:

muutenkin ehkä juuri Kanelia on osoittanut eläväistä mielikuvitustaan piirustuksissaan parhaiten.

Hermanni piirustukset ehkä poikamaiseen tapaan sisältävät enemmän konkretiaa mutta myös lämpimiä tunteitaan.  Tämän piirustuksen saatuani olin nimittäin iki-onnellinen: piirustuksessa yhdistyivät maailman paras juttu legot ja äiti! Ekaluokkalaiseni siinä miettii äitiään sydänten kera ja kiipeää noita legorappusia pitkin sitten itse luokseni! xxxooo

Tässä vielä pari...

Ninjagot...jollei joku tunnistanut...

Kane on myös piirtänyt viime aikoina mm. perheemme pingviineinä, nauravan hevosen, Mato Matalan seisomassa yhdellä jalalla ym., piirustuksia tulee n. kolmen kappaleen päivätahtia. Mutikainen tietysti ja onneksi ottaa mallia isosiskostaan ja Hermanni piirtää paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (Maalaaminen on viime aikoina ollut hieman no no, Inkerin kun on hieman vaikea käsittää siveltimen reittiä vesi-värinappi-paperi. Epäsynkka tässä järjestyksessä kun saa isommat nopeasti raivoihinsa, ja kaiken muuttuessa pian mustaksi ja ruskeaksi on jälkiä sitten pesty seiniä myöten. )

Mutta ei tässä vielä kaikki, nappasin vain kuvan muutamasta seinällä olevasta tuotoksesta mutta ehkä hersyvin sisältö on tuolla pinossa, joka odottaa näyttelykuraattoria. Joka siirtää urakkaa joka päivä. And the daunting task keeps on getting bigger... 

Luovaa loppukuuta lukijani!

VINTAGE HOME - VUOSIKERTAKOTI

Tämän vuoden vuosikertaa tulevat olemaan nuo uudet portaat. O reipastui remonttihommiin heti vuoden alkajaisiksi ja alkoi tekemään uutta kulkua yläkertaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta kolmen vuoden ajan käytetty tikaskäynti loppuu ja lapsetkin pääsevät katsomaan minkälainen yläkerta heidän kodissaan on! No, yläkerrassa on tähän saakka ollut vain O:n työhuone ja toinen huone ihan varastona, joten on ollut ihan kätevää etteivät lapset ole päässeet sinne. Portaiden paikkaa siis vaihdettiin kulkemaan keskellä taloa niin, että nyt molempiin yläkerran huoneisiin tehdään omat sisäänkäynnit - luultavasti yläkertaan tulevat lopulta tyttöjen huoneet. Vinttiä portaiden kohdalta purkaessa löytyi sieltä tuo suuri käsinsolmittu itämainen matto. Neljäkymmentä vuotta siellä maattuaan matto on joistain kohdista hieman hapertunut ja mustunut mutta pesulasta vakuuttivat, että sitä kannattaa yrittää pestä ja korjata.  

Ihanana inspiraationa remppasuunnittelijalle toimii tuo Vintage Home -kirja. Rönsyilevän ihanat kukkakuviot kuiskivat kesää talven keskellä ja "kauneudelle ahne silmä" (kuten Aamulehden toimittaja tässä eräänä päivänä asiansa ilmaisi) nauttii. 

Tässäpä muuten eräs oma vuoden takainen vintage floral disainini, päälystin vanhan kulahtaneen pirtin penkin kukikkaalla kankaalla, lakkaamalla sen kiinni penkkiin.  

Nämä alkuvuoden lumet ja pakkaset ovat luksusta. Tavallinen talvisää, mutta tällä hetkellä sitä todella osaa arvostaa. Kylmyys ei haittaa, vaikka ulko-oven eteen täytyy tempaista samettipeitto sohvalta vetoa poistamaan ja "likoille" pukea villapaidat ulos. Mutta ovathan nuo kieltämättä melko söpöjä pursiseuralaisia noin merimiespaidoissaan!

Pakkasten paukkumista!

LOPPIAINEN, END OF AN ERA...

ja ihan tervetullut sellainen. Viikonlopun aikana on yritetty raapia joulukrääsät kokoon ja tänään masinoin jo lapsetkin "joulutavaranetsimisaarrejahtiin" - tappeluhan siitä lopulta tuli, yksi kun troikasta halusi käsittää se kilpailuna ja veti homman verenmaku suussa... Mutta nyt on blingblingit kerätty ja sielun silmäkin kaipaa jo jotain raikasta vaihteeksi (esim. lunta? pliis?).

Tässä vielä pari posliinista joulun sulostuttajaa. Terriinin löysin 12 euron pilkkahintaan kirpparilta ennen joulua. Siinä oli juhlallista laittaa perunat joulupöytään tarjolle suvulle.

Ja ehkä ihanin lahjani pukilta, uusi jäsen Kaneli-purkkieni sarjaan, vaikkakin toisella kotimaisella. Mutta tuskinpa kokoelman perijätär Kanelia pahastuu, kun en minäkään. Ihana!

Sisällä joulun asustaneet havut alkoivat puskea jo vuosikasvuja. Oli siis korkea aika luopua niistäkin. Että heippa vaan joulu, tuuthan takaisin vasta sitten kun ensi talven lumet on sataneet!