OLI SYNKKÄ JA MYRSKYISÄ YÖ...

...jolloin wanna-be huvilamme seinät natisivat tuulessa ja oksat piiskasivat ikkunoita. Not. Mutta kulunut perjantai oli siis hyvä syy vähän juhlia ja herkutella. 

Halloween on pysynyt minulle melko tuntemattomana juhlana. Viime vuonna pidimme pienet pihasyömingit kurpitsalyhtyjen valossa naapureiden kanssa mutta tuolloinkaan en vielä perehtynyt juhlan juuriin. Selvästikin sen suosio kasvaa vuosi vuodelta ja koskapa lapsetkaan eivät voi välttyä sitä huomaamasta, päätimme juhlia sitä pienesti. Löysin kirpparilta sopivasti muutamalla eurolla kauhuasut lapsille, pyysimme serkut yökylään ja kaiversimme lyhdyn. Mukaan saapui naapurinkin lapsia ja niinpä jono kauheaan kasvomaalaukseen oli jo kiemurteleva. Joku oli nähnyt pieniä kauhukakaroita kiertelemässä kylänraitilla koreineen ja tietysti meidänkin laumamme olisi halunnut lähteä karkkia ja kepposta kyselemään. Jouduin lupaamaan, että ensi vuonna saavat mennä. Juhlat ovat aina hyvä idea, piristystä arkeen ja lapsille syy pukeutua mutta koskapa homma on lähtenyt kasvamaan oli pakko alkaa tutkimaan, onko halloween vain amerikkalaista hapatusta vai mitä tässä oikeasti juhlitaan...

Yllätyksekseni löysin, että jutun juuret ovat kuitenkin Euroopassa. Juhla perustuu kelttiläisten kansojen maanviljelyskauden päättäjäisiin mutta samankaltaista juhlaa eri nimellä, on vietetty Suomessakin, kekrinä. Tällöin syötiin, juotiin ja sen jälkeen vietettiin ansaittu viikon-parin loma, kun sato oli kasvatettu ja korjattu. Kekriin, kuten kelttienkin juhlaan liittyivät myös vainajat ja henget, sillä syksyllä, luonnon kuollessa, uskottiin tuonpuoleisen väen pääsevän tähän maailmaan hetkeksi. Vainajia muisteltiin, pahoja henkiä karkotettiin ja sadonkorjuun jumalia palvottiin. Tähän liittyi jo niin paljon pakanallisia elementtejä, että kirkko ei pitänyt moisesta ja all-hallows-eve´lle eli pyhien henkien aatolle kävi kuten monille muillekin maallisille juhlille -  se sulautettiin läheisiin kristillisiin kirkkopyhiin. Niinpä täällä on jo pitkään juhlittukin entistä kekriä pyhäinmiesten- ja sitten pyhäinpäivänä, vain vainajia muistellen. Irlantilaiset olivat kuitenkin vieneet henkien juhlan halloweenin mukanaan jo Amerikkaan ja sieltä se nyt uudessa muodossaan kurpitsalyhtyineen on rantautumassa vuosi vuodelta voimakkaammin ja kaupallisemmin takaisin tänne. Mutta satoa ja kuolleita näissä parissa toisiinsa sulautuneessa juhlassa noin suunnilleen on juhlittu.

Me otimme juhlan kuitenkin melko nimellisesti. Puvut lapsille, kynttilöitä ja lyhtyjä, sauna ja lopuksi patjapeti serkuille lastenhuoneen lattialle...

Tämä pieni serkku-neito oli Hyvä haltijatar muiden kauhuhahmojen joukossa

 ...jossa yhteiseksi iltasaduksi oli jännityslukemista eli pelkäämiskirjallisuuden klassikkoa
Herra Huuta! ;D