KOHTAUKSIA ERÄÄSTÄ LEIPOMISESTA

Meidän pipana, Elli Molla Inkeri aka Molla Muttinen, täytti viime viikonloppuna kolme vuotta. Hän ei siis ole enää "pupunkorvat", kuten hienosti sormilla voitonmerkkiä osasi näyttää vaan nyt on kolme sormea pystyssä, jihuu! Kuopukselle piti tietenkin tehdä kakku...joka on aina omanlaisensa hermojenhallitsemisriitti työn ohjaajalle. Esim. näin:

"No niin kulta, nyt meillä on tässä kaikki valmiina. (Saakeli, annanko sen rikkoa munat..? Menköön, ei viitsi ottaa tappelua heti alkuun - hetkonen, joo, on tuolla noita varamunia...")

"Noni, tosi varovasti sitte, napautat siihen reunaan, noin, hei tehdäänkö yhdessä?! (Huh, joo, näin nää menee näköjään ihan ookoosti...)

"No site voit laittaa niitä jauhoja - kulta varo sitä vanhaa kuppia! Se ei saa kolahtaa YHTÄÄN siihen purkkiin, se voi mennä rikki. Joo ei haittaa vaikka meni siihen, laita vaan vielä..."

"Joo hyvä kulta, noni nyt riittää! Hei STOP!! No ei haittaa..."

"Hei äiti Kanekin tuli!" "Joo, näköjään." "Hei mäkin tuun leipoon" "Käsipesu kulta! Sä tulit ulkoo - saippualla sitte!"

"Hei Kane kato, tällä voi tehdä näin!" "Hei älkää ihan hirveesti viittikö sit sotkee..."

"Tää perunajauho on ihanaa, koklaa, vähäks ihanan tuntusta!" "No ni, nyt riittää sen laitto - 

sitte, hei kuunnelkaa, nyt tulee sitte vatkaus...

"Hei äiti Heemanni tuli!" "Mäki haluun leipoo!" "Moi kulta, joo tuu vaan mut käy käsipesulla ensin ja ota essu." "Äiti mitä mä sit saan laittaa?" "Joo, niin nyt sit otetaan se vatkain..." 

"Mää ensin!" "Eiku mää, sä sait laittaa noikin!" jne...

"No ni, Hermanni laittaa ton leivinjauheen ja Kane saa vatkata ensin ja Iiki pitää kippoa." "Eikä, mäkin haluan vatkata!!" "Sä saat mut nyt Kane tekee ensin - Kane paa päälle nyt vaan se vatkain!" "Mistä?!" "Älä ala huutaan, siitä niin, ei kun siitä toisesta, lähtee ne koukut irti muuten!"

"Kato Kane kuin siisti vuori!" "Millon on mun vuoro?!" "Ihan kohta kulta..." "Nyt on jo mun vuoro!" "Ja sitte mun!" "Joo joo, kaikki saa ihan varmaan vatkata herranjumala!"

"Äiti kato tuolta katosta tulee hämppi!" "Täh? Missä?!" "No tossa, hei se tulee tänne taikinaan!" 

"No voi saamari, pyydetääs nyt iskä auttaan, iskä tuu nyt äkkiä ottaan toi ennenku se laskeutuu sieltä enempää!" "Siis mitä, etkö ite voinu ottaa?" "No kun mulla on nyt kädet tässä leipomushommassa..."

"Ai jaha..."

"Miks Kane saa tehdä kaiken?" "No eikä saanu, sinä sait ihan yhtä paljon, nyt pidät sitä kuppia ja Hermanni kaataa vielä niitä jauhoja ja sitten vaihdetaan." "Iiki sai tehdä eniten!" "No tää on Iikin kakkukin - ja tasasesti hei sekotat, se pitää olla ihan hienoa se lässähtää muuten." 

"Joo joo!" 

"Mä nuolen tän!" "Minkä mää nuolen?!" "No ton toisen." "Mulle ei riittäny!!" "Sinä voit nuolla sen lastan." "Hei älä heiluta sitä!" "Nyt sitä on sun tukassa! Hei nyt meette nuoleen niitä jo muualle, pihalle siitä, menkää kuistille vaikka. Ja essut tänne!"

"Miks toi lattia on täynnä jauhoja?" 

"NO MITÄS LUULET, OOTKO IKINÄ ITE YRITTÄNY LEIPOA NÄIDEN KOLMEN KANSSA? Mä haen nyt imurin...

the crime scene. ketsuppia ei laitettu kakkupohjaan vaan siihen kastettiin kylmiä nakkeja kun yhdellä leipureista iski hirveä nälkä kesken leipomisen...

...loput kakusta tein itse. Ens kerralla ehkä pari kuvaa siitä ja itse juhlista. Sitä ennen vetäisen läpi huomiset leikkimökin tuparit eli pihajuhlat naapuruston lapsille. Leipominen tosin delegoitiin muihin osoitteisiin, koska omia hermoja tarvittiin mökin viimeistelyyn ja stailaukseen. 

p.s huomatkaa asenteen tärkeydestä muistuttavat sloganit taustalla. Joskus sitä ihminen yltää ihanteidensa tasolle. Aina ei...