PROOSALLISTA TOUHUA...

Voihan pas...torin rahat! Kanelia teki sitten sen klassikon - uusi kampaukset, saksilla, sekä itselleen että pikkusiskolle.

 ja LK:na...

tempustaan ehkä hieman tietoinen isosisko...

(ps. huomaatte ehkä keittiön katossa olevan reiän...Kyllä, kulku yläkertaan on käynyt tuosta reiästä tikkaita pitkin siitä asti kun keittiöremontti valmistui eli vuoden. Lastenhuoneessa juuri alkanut remontti sisältää siis myös portaat, jotka tulevat nousemaan tulevaisuudessa tuosta vasemmalta puolelta. Mutta eipä tuo tikaskäynti yläkertaan niin kovin ole häirinnyt kun siellä tällä hetkellä on vain O:n työhuone. Jos nyt ei sitten laske sitä esteettistä haittaa, alumiinitikkaita keittiön nurkassa...)

Mutta ehkä tässä tukka-tempauksessa täytyy olla onnellinen onnesta onnettomuudessa eli siitä, että Kanelia päätti tai ehti keskittyä vain otsahiuksiin. Ja onneksi pikkusiskokin on ihan happy "kesäotsiksellaan"

Ajattelin joskus, että blogistani saattaisi tulla sellainen lyyrisiä tunnelmia sisältävä, kaunis ja rauhallinen levähdyspaikka, sekä minulle että teille. Mutta tämä nykyinen elämä on niin kovin proosallista, että tällaista tästä tuutista nyt tulee. Tämä apinalauma pitää ajatukset hyvin maan pinnalla. Tässäpä vielä pari kuvallista ja sanallista otosta todentamaan edellistä luonnehdintaa rakkaasta jälkikasvustani: 

 toisessa kuvassa kampaajasta, karkaa taustalla ipanapa pöydälle hyppimään...

ja tässä kuvassa siskot höykyttää Hermannia. 

Nää on just tämmösiä. Illalla Kanelia repi vain pari tuntia vanhan pinkin vappuhuiskansa ja ehdittyäni paikalle, oli Inkeri jo ehtinyt puristaa hammastahnatuubista kunnon käsi- ja naamarasvat itselleen ja olipa osa olkkarin lattiallakin, tuossa riivittyjen huiskasuikeroiden kasassa, jossa Hermanni juuri tanssi! Siis pitäisköhän tänne kutsua se Nanny? 

On ollut jo muutaman kerran puhetta siitä, että kynttilöitä ei hetkeen tarvita. No, nämä oli niin näteissä purkeissa ja ihanan tuoksuisiakin vielä, että en voinut vastustaa. Ajattelin, että ehkäpä pieni häive luksusta ja rauhaa äidin hermoille, saapuisi niiden tuoksun mukana. Ja pistinpä palamaan toiveikkaasti.

Ne millekään haissu. Niinkun ei halvat tuoksukynttilät koskaan. 

Mutta ei vaivuta synkkyyteen: O:lla alkoi intensiivisen työrupeaman jälkeen (melkein)loma ja ehkäpä tämä tyhjiin puristettu täti pääsee tasaamaan hermojaan, edes lenkille metsään!

Hauskaa vappua kaikille!