HAASTAVA TEMPERAMENTTI ja muita pikku juttuja

Tänään päivällä oli blogiini klikattu tasan 2000 kertaa - osuinpa hauskaan hetkeen napsauttamaan tilastot auki :). Kiitos käynnistä siis kaikille teille! Tässä teille kukkanen, vuodenajasta erehtynyt pelakuu Mårbacka!

Ja tässä vähän laihemmin voiva mutta myös talvesta selvinnyt kumppaninsa ja iloiset pikku pistokkaat!

Kevät kulkee eteenpäin täällä maailman laidalla vuoroin sadepäivin ja vuoroin aurinkoisin. Pesässäkin tapahtuu, täällä on alkanut remontti, lastenhuoneessa, jonka sisusta on siis siirretty olohuoneeseen, puuh. Järjestyksenpito on siis sen mukaista. Tila ei oikein riitä leluille ja ne jotenkin valuvat sieltä nurkasta pitkin taloa. Myös kura tuppaa valumaan pitkin taloa, koirista ja kengistä. Mutta ilo pintaan, kyllä tämä valon määrä antaa niin paljon energiaa, että sitä jaksaa hieman enemmän pestä ja puunatakin.

Tässä pari kuvaa kevätkuvaa tältä viikolta.

Tytöt ulkoiluttamassa koiria, hm...

Koiranpäivän kunniaksi tästä talviturkista päässyt Nyyti-neiti.

Ja fiksun vaikutelman antavat lapsoseni, pelaamassa rauhallisesti shakkia heti aamutuimaan :)

(tosin Hermannin tehdessä siirtonsa ja sanottua "shakki", kysyi Kanelia perään 

"Mitä shakki tarkoittaa?" ...)

Tosin tämä seesteinen hetki oli kyllä tyyntä myrskyn edellä. Paikalle heti ehättänyt Molla Muttinen halusi myös pelata shakkia ja "söi" myös nappuloita laudalta. Kainoista pyynnöistä piittaamatta hän jatkoi peliä kunnes tyhmän äidin piti poistaa hänet pöydästä - teko johti raivoisaan itkupotkuraivariin. Homma saatiin tasaantumaan hetkeksi ja alkoi auvoisa piirustustuokio. Kanelia alkoi valittamaan taas kerran kuivia tussejansa, jolloin kaivoin uudet 2 pkt tusseja hänelle ja Hermannille kaapista. Virhe. Muttinen sai slaagin. Vakuutimme 1,8 vuotiaalle ihmiselle, että hän saa myös piirtää isosisarusten tusseilla mutta tieto ei lohduttanut. Annoimme H:n ja K:n vanhat tussit ja etsin hänelle pussukan omaksi penaaliksikin mutta ei helpottanut. Ei voi olla totta, tussit eivät siis kelpaa pelkästään, sittiäinen  todellakin itkee sitä, ettei saanut samaan aikaan uutta tussipakettia! Siispä laitoin isompien vanhat tussit vaivihkaa uusien tussien muovipakettiin - voila! Ei auttanut, vanhat tussit eivät kelvanneet, tämä lähes vauvaihminen tunnisti ne erilaisiksi ja vaati oikeuksiaan perheen täysivaltaisena ja tasavertaisena lapsena, apua! Hysteerinen huuto jatkui minuuttikaupalla lattialla, ei kelvannut tarjottu tutti tai syli, en pystynyt tekemään mitään. Lopulta kohtauksen mentyä ohi, hän meni hiljaa piirustuspöytään muiden luo, otti tussit ja piirsi.. Hän on 1-vuotias! Mutta kuvittelee valitettavasti olevansa ainakin 4-vuotias. Ei sillä etteikö hänkin tussejansa olisi ansainnut...mutta kai sitä nyt yksivuotias voisi vielä piirtää isompienkin tusseilla? Tai näin minä ainakin maalaisjärkeilin tähän asti. 

Mitä siis opimme episodista?

Älkää vain kukaan tänne tuleva kuvitelko enää tuovanne mitään vain isommille, ajatellen ettei tämä pimu vielä tajua, se meinaan tajuaa ja lujaa!! Äidiltä virhe kirjattu (puolustuksena: tussit oli ostettu jo muutama kk sitten ja silloin ainakaan Inkeriä ei vielä tarvinnut laskea omia kyniä tarvitsevaksi ihmiseksi!) 

Vannoin joskus että skorpionia tai leijonaa en perheeseemme tee jos asiaan voi vaikuttaa, pehmeämmät luonteet riittäisivät minulle. Tuli vaaka-poika mutta perään tytöiksi skorpioni ja leijona. Äiti ei osannut laskea...

Tässä Mutikainen on sarhannut itse vetskaria kiinni pari minuuttia ja nöyrtyy vihdoin ottamaan avuntarjouksen vastaan...

Hilpeää loppuviikkoa!