ELÄMÄ ON LAITTIA

light = valo, kevyt.
present = nykyhetki, lahja.

Leipäkin leivottiin. Valonsäteitä on jo niin, että kyllä tässä taas jo kelpaa...

NAIVISMIA

Tää porukka jaksaa hämmästyttää mua. Joka päivä joku lohkaisee jotain lapsen logiikallansa, tekee jotain hassua tai piirtää jotain ihanaa. Joka päivä mä yritän jonkun kanssa pitää pokkani, koska se sanoo jotain niin ihanan lapsellista, mille ei tietenkään sais nauraa. Ja koko ajan pitäis olla livenauhotus päällä, että ehtis saada ne asiat talteen, niitähän ei muista sitten enää kun vihon ja kynän ääreen ehdit..

Mä olen aina ajatellut, että sitä omaa huvittuneisuuttaan ei saisi näyttää lapsen kertoessa omia huomioitaan elämästä, eihän lapsi tiedä olevansa aikuisen mielestä humoristinen. Yritän varoa reaktiollani lapsen ajatuksen vapauden lukitsemista. Siksipä usein, olen hengittämättä, kuuntelen, ynähtelen ja toivon, että hartiani eivät hytkyisi sisäisestä naurusta. Tiedättehän, kun sitä näkemystä tulee ja tulee ja fysiikan lait saavat kyytiä.

Lasten taiteessa pätee sama. Jatkuvalla syötöllä syntyvät piirustukset sisältävät tuota mikä-mikä-maata ja kertovat myös lapsen tunteista. Viime kesänä O:n ollessa pitkillä työrupeamillaan, piirsivät Hermanni ja Kanelia ikäväänsä piirustuksiin isille. Ja kuinka kuninkaallisena tyttäreni minut näkeekään, aina kruunu päässä!


(sori kuvien surkea laatu...)

joskus tosin letit:

muutenkin ehkä juuri Kanelia on osoittanut eläväistä mielikuvitustaan piirustuksissaan parhaiten.

Hermanni piirustukset ehkä poikamaiseen tapaan sisältävät enemmän konkretiaa mutta myös lämpimiä tunteitaan.  Tämän piirustuksen saatuani olin nimittäin iki-onnellinen: piirustuksessa yhdistyivät maailman paras juttu legot ja äiti! Ekaluokkalaiseni siinä miettii äitiään sydänten kera ja kiipeää noita legorappusia pitkin sitten itse luokseni! xxxooo

Tässä vielä pari...

Ninjagot...jollei joku tunnistanut...

Kane on myös piirtänyt viime aikoina mm. perheemme pingviineinä, nauravan hevosen, Mato Matalan seisomassa yhdellä jalalla ym., piirustuksia tulee n. kolmen kappaleen päivätahtia. Mutikainen tietysti ja onneksi ottaa mallia isosiskostaan ja Hermanni piirtää paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. (Maalaaminen on viime aikoina ollut hieman no no, Inkerin kun on hieman vaikea käsittää siveltimen reittiä vesi-värinappi-paperi. Epäsynkka tässä järjestyksessä kun saa isommat nopeasti raivoihinsa, ja kaiken muuttuessa pian mustaksi ja ruskeaksi on jälkiä sitten pesty seiniä myöten. )

Mutta ei tässä vielä kaikki, nappasin vain kuvan muutamasta seinällä olevasta tuotoksesta mutta ehkä hersyvin sisältö on tuolla pinossa, joka odottaa näyttelykuraattoria. Joka siirtää urakkaa joka päivä. And the daunting task keeps on getting bigger... 

Luovaa loppukuuta lukijani!

VINTAGE HOME - VUOSIKERTAKOTI

Tämän vuoden vuosikertaa tulevat olemaan nuo uudet portaat. O reipastui remonttihommiin heti vuoden alkajaisiksi ja alkoi tekemään uutta kulkua yläkertaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta kolmen vuoden ajan käytetty tikaskäynti loppuu ja lapsetkin pääsevät katsomaan minkälainen yläkerta heidän kodissaan on! No, yläkerrassa on tähän saakka ollut vain O:n työhuone ja toinen huone ihan varastona, joten on ollut ihan kätevää etteivät lapset ole päässeet sinne. Portaiden paikkaa siis vaihdettiin kulkemaan keskellä taloa niin, että nyt molempiin yläkerran huoneisiin tehdään omat sisäänkäynnit - luultavasti yläkertaan tulevat lopulta tyttöjen huoneet. Vinttiä portaiden kohdalta purkaessa löytyi sieltä tuo suuri käsinsolmittu itämainen matto. Neljäkymmentä vuotta siellä maattuaan matto on joistain kohdista hieman hapertunut ja mustunut mutta pesulasta vakuuttivat, että sitä kannattaa yrittää pestä ja korjata.  

Ihanana inspiraationa remppasuunnittelijalle toimii tuo Vintage Home -kirja. Rönsyilevän ihanat kukkakuviot kuiskivat kesää talven keskellä ja "kauneudelle ahne silmä" (kuten Aamulehden toimittaja tässä eräänä päivänä asiansa ilmaisi) nauttii. 

Tässäpä muuten eräs oma vuoden takainen vintage floral disainini, päälystin vanhan kulahtaneen pirtin penkin kukikkaalla kankaalla, lakkaamalla sen kiinni penkkiin.  

Nämä alkuvuoden lumet ja pakkaset ovat luksusta. Tavallinen talvisää, mutta tällä hetkellä sitä todella osaa arvostaa. Kylmyys ei haittaa, vaikka ulko-oven eteen täytyy tempaista samettipeitto sohvalta vetoa poistamaan ja "likoille" pukea villapaidat ulos. Mutta ovathan nuo kieltämättä melko söpöjä pursiseuralaisia noin merimiespaidoissaan!

Pakkasten paukkumista!

LOPPIAINEN, END OF AN ERA...

ja ihan tervetullut sellainen. Viikonlopun aikana on yritetty raapia joulukrääsät kokoon ja tänään masinoin jo lapsetkin "joulutavaranetsimisaarrejahtiin" - tappeluhan siitä lopulta tuli, yksi kun troikasta halusi käsittää se kilpailuna ja veti homman verenmaku suussa... Mutta nyt on blingblingit kerätty ja sielun silmäkin kaipaa jo jotain raikasta vaihteeksi (esim. lunta? pliis?).

Tässä vielä pari posliinista joulun sulostuttajaa. Terriinin löysin 12 euron pilkkahintaan kirpparilta ennen joulua. Siinä oli juhlallista laittaa perunat joulupöytään tarjolle suvulle.

Ja ehkä ihanin lahjani pukilta, uusi jäsen Kaneli-purkkieni sarjaan, vaikkakin toisella kotimaisella. Mutta tuskinpa kokoelman perijätär Kanelia pahastuu, kun en minäkään. Ihana!

Sisällä joulun asustaneet havut alkoivat puskea jo vuosikasvuja. Oli siis korkea aika luopua niistäkin. Että heippa vaan joulu, tuuthan takaisin vasta sitten kun ensi talven lumet on sataneet!

JA TAPAHTUI NIINÄ PÄIVINÄ...

että joulu tuli vaikka lumi ei. Pukkikin tuli vaikka lumi ei. Mutta äidin joulumieli ei millään meinannut tulla, koska lumi ei. Mutta yritettiin sitä silti pusertaa ja onnekseni lasten riemu ei ollut yhtään vähäisempi. Tuli vain mieleen, että mitä ihmettä oma joulu olisi ilman heitä? Ajattelin pitkään, että minun pitää tehdä joulu heille, mutta he sen tekivät, meille aikuisille. Nuo jo pitkään etukäteen jännityksestä ilakoivat ipanat, jotka jaksavat uskoa ja innostua. Yksikään joulun lahja tai koriste ei tuo joulun tunnelmaa kuin lapset, joille joulu on suuri seikkailu.

Keittiössä syntyi pullapoikia, pullatyttöjä, pullaetanoita, pullahiiriä, pullarannerenkaita ja pullarusinoita...

ja jouluntuoksua, mm. aamiaisella appelsiineihin tungetuista neilikoista...

ja hra lavastajan tekemästä omasta talostamme pipariversiona. (huomaa koristelutiimi: ai miten niin me syödään näitä koristeita?) (p.s pikeerin teossa tuli ehkä esille taas se, että emännän aivot olivat jokseenkin narikassa, sain vasta viidennen version onnistumaan. Kyllä, viidennen! Ja mitkä olivatkaan pikeerin ainekset? Tomusokeri ja munanvalkuainen...eikä ongelma ollut siis koostumuksessa vaan se, että munassa on muitakin osia...)

Aatto vietettiin O:n puolen suvun kanssa ensin Tampereella ja sitten minun sukuni kanssa siskoni luona Viialan vanhassa pappilassa,

jossa on ihanimpia näkemistäni lasikuisteista: 

(huomanette, että mikään näistä kuistikuvista ei ollut tältä joululta...)

Ja joulun niputti käynti Särkänniemen Koiramäen Joulussa. Se paikka jos mikä on kehunsa ansainnut: puitteet on tehty pieteetillä ja alueen koko saa tosiaan unohtumaan tuohon menneeseen aikaan. Lapset riemuitsivat, herkuttelivat, laskivat sisämäkeä pankon päältä, poniratsastivat ja halailivat Tiltaa moneen otteeseen :D. Kiitos vielä Ilona! 

Että kyllä se joulu sittenkin oli taas... joulu. Oikein ihana. Edellisten lisäksi siihen kuului ihania ystäviä, tutista luopumista ja todennäköisesti suklaansyönnin Suomen mestaruus by allekirjoittanut. 

Nyt se karuselli on taas ohi. Alan lääkitsemään koiraa uutta vuotta varten. 

Olkoon ensi vuotemme energinen ja valoisa!

VIIME HETKEN LAHJAVINKKI

Kuva viime vuoden lastenhuoneen kuusesta kuvaa ihan pätevästi tämän joulunalusen fiiliksiä, vähän nuupahtanutta on...

Musta joulu kuulostaa ilmauksenakin jo niin synkältä, että oikein puistattaa. Mutta minkäs teet? Joulun sydämeen. Sinne se nyt täytyy entistä ponnekkaammin yrittää. Avitan asiaa silti pienimuotoisella koristelulla. Polku portille kulkee omenapuun oksan alta. Kaunistin kulkua postilaatikolle. Kaunisteet odottavat epätoivoisesti lunta, joka saisi ne esille hieman paremmin.

Ja tässä tulee toive ja vinkki niille, joilla vielä on lahjoja ostamatta: Älä yritä etsiä enää turhaa tavaraa vaan anna lahjaksi mieluummin toisenlainen lahja, jolla ilahdutat samalla kahta tai jopa useampaa lahjan saajaa. Tai ilahduttamisen sijasta jopa pelastat jonkun hengen. Myös päiväkodin tädit osaavat varmasti arvostaa lahjaa, jolla samalla autetaan lasta, joko Suomessa tai jollain kriisialueella. Itsekin pääset helpolla kun annat koko osastolle yhteisen lahjan, auttamalla hädänalaista lasta. Tai jos oikein virtaa riittää niin masinoi työpaikkasi ostamaan yhteinen eettinen joululahja. Rahojen keruu ja pari klikkausta on pieni vaiva kun saatte yhdessä ostettua oikein kaivon kylään, jossa juoksevaa vettä ei ole ollut.

Tämä ei ollut maksettu mainos vaan ihan oman etiikan mukaista patistamista. Noita lahjoja löytyy nykyään monelta toimijalta ja moneen eri hintaan, lähtien 5e. Laita hakusanaksi toisenlainen lahja tai eettinen lahja ja valkkaa listalta mieluisin. Eikä tarvitse edes lähteä ryysikseen lahjaa hankkimaan kun sen voi tehdä kotisohvalta, jopa glögiä nauttien!


Hyviä joulunvalmisteluja!