Alli-mummini piti kuulemma nimipäiviään syntymäpäiviään suurempana juhlimisen aiheena ja oli muinoin aina juhlinut Allin päivää kahvikutsuilla. On lienee käynyt selväksi, että pidän pienistä juhlista arjen keskellä ja vaikken kummoinen leipuri olekaan, on minusta hauska leipoa silloin kun joku on tulossa jakamaan maistelun aistinautinnon kanssani. Kutsuin siis viime viikonloppuna siskot perheineen ja äidin juhlistamaan Allin ja Riitan päiviä meille, noita molempia kun meissä Allin jälkeläisissä muutamia on.
En ollut aimmin tehnyt raakaleivonnaisia mutta kevennetyn alkuvuoden inspiroimana ajattelin kokeilla. Niinpä tartuimme Iikin pipanan kanssa Kinuskikissan toffee-puolukka raakakakun ohjeisiin.
Puin päälleni yhden Alli-mummin vanhoista essuista:
asetin assistentille työpisteen valmiiksi ja heitin hyvästit vielä melko siistille keittiölle:
sitten saapui tämä veijari...
ja alkoi säätää.
Hänestä oli toki apuakin.
Hän sotki, aineksiakin yhteen kyllä,
taivutti siskonsa hopealusikan,
maistoi kaivelemaansa kookosöljyä...
ja lähti leikkimään.
Sitten äiti teki kakun. Ensin pohja, pääasiassa viikunoista ja mantelijauhosta.
Sitten "toffee"-täyte, lähinnä cashew pähkinöistä. Ja pinnalle puolukka-kookosöljysosetta.
Sitten kakku jähmettymään jääkaappiin. Illalla nautimme sitten terveelliset nimipäiväkahvit. Ja kakku oli paljon parempaa kuin olin uskaltanut toivoakaan! Näihin täytyy ehdottomasti tutustua lisää.
Leipominen on kaikesta huolimatta lempipuuhiani lasten kanssa. He pitävät siitä aina, se on konkreettista käsillätekemistä, jonka tuloksista pääsee nauttimaan pian. Leipominen on myös useiden aistinautintojen yhdistelmä, lapset rakastavat taikinan mylläämisen tunnetta, tuoksut on ihania, makuelämys aina jännittävä, jopa hyvä ja leipomukset ovat usein vielä kauniitakin. Lasten kanssa leipoessa täytyy myös olla täysin läsnä. Ja valitettavasti mieluummin tämä tyttö leikkii nykyään jo mieluummin keittiössä kuin nukeilla. Niinpä ollessani varsinkin yhden tytön kanssa joskus kotona, saatan kehittää meille yhteiseksi tekemiseksi leipomista (ennen kuin tulen vedetyksi mukaan kotileikkiin lastenhuoneeseen). Se on iloista yhteistä aikaa, jonka tuloksista saavat myöhemminkin kotiin tulevat aina nauttia.
t: kotileipuri vm 76
Luin myös tuon samaisen kakun ohjeen ja ajattelin kokeilla joskus- minäkään en ole ikinä leiponut raakakakkuja. Tämä lisäsi intoa kokeilla, kiitos! Meillä leivotaan myös usein lasten kanssa, se on yhteinen suosikkipuuha. Tervetuloa kurkkaamaan meidän viisilapisisen perheen elämää jos ehdit! (http://pjapienet.blogspot.fi) Mukavaa alkanutta helmikuuta Vuohenlinnaan!
VastaaPoistaKokeilkaa ihmeessä, luulen, että itse alan kyllä suosia näitä enemmänkin tulevaisuudessa! Ja tulen kylään, kiitos kutsusta, hyvää helmikuuta sinnekin!
PoistaPienten kanssa leipomisessa saa olla pitkä pinna... Minäkään en ole vielä raakakakkuja itse leiponut, mutta voisinpa joku kerta kokeilla!
VastaaPoistaJuu, asenne täytyy pääleipurilla olla kohdillaan eli pienistä ei saa hötkyillä ;). Ja hankalampaa se tietysti on mitä useampi kokki mutta näin yhden kanssa ainakin on oikeinkin kivaa kun ei ole kiire ;D
PoistaMeidänkin suvussa on taipumusta viettää pikemminkin nimppareita kuin synttäreitä. Raakaleivonnaiset ovat kyllä niin hyviä, että sanoisin "raakaa ja siksi hyvää" :)
VastaaPoistaJoo, nimppareissa on ehkä se vivahde, että sitä ei tee ehkä itsestään niin numeroa kun päivä on tietoisemmin monen muunkin juhlapäivä ;). Ja ehkä niistä omista vuosista ei juuri niin kiva ole numeroa enää tehdä. Mutta kaikki aiheet juhlaan ovat silti tervetulleita!
PoistaAi kuinka kaunis keittiö! Juuri tuollaisen haluaisin meillekin, kun keväällä tulee pakollinen putkiremontti. Eihän tuo "Vuohenlinna" vain viittaa sijaintiin: Vuohenhiekkaan tai Vuohenojaan Tampereella? Siinä tapauksessa olisimme naapureita! ;)
VastaaPoistaPakollisen putkiremontin yhteydessä mekin keittiöremontin teimme muutama vuosi sitten. Ja Vuohenlinna on vain tämän pienen tilan = talon ja tontin nimi mutta heti tässä Tampereen eteläpuolella olemme:)
PoistaNo olisipa ollut kiva, jos olisitte olleet tässä naapurissa, mutta ehkä me tapaamme jotain muuta kautta joskus! :)
PoistaTuo on AIVAN MAHTAVA kuva, jossa typykkä "lentää" lavuaarin yllä! Ihan olis tauluksi! Niin kauniit värit ja tuo liike ja tekemisen meininki <3
VastaaPoistaHah, totta, enpä miettinyt sitä noin tarkkaan mutta osuvaan kohtaan satuin nappia painamaan ;D
PoistaEn ole tainnut raakakakkuja maistaa vielä ikinä, vähän arveluttaa tykkäisinkö, niin terveellistä ja kaikkea.. ;) Eilen kyllä tein Kinuskikissan ohjeen mukaan vaahtokarkkista mokkapala-mutakakkua, ei niinkään terveellistä mutta herkullista XD En ole ollut mikään keittiöihminen, mutta äitiysloma innostanut leipomaan.
VastaaPoistaIhania kuvia teidän leipomishetkestä muuten! Voin uskoa että lasten kanssa hauskaa, joskaan ei siistiä puuhaa. Meillä ovat vielä niin pieniä, että se auttaminen on aika rajoittunutta. Jauhojen sekoittamista ja kulhon kaapimista parempiin suihin :)
Kokeile vaan, näiden maku ei onneksi yhtään kalpene terveellisyydestä huomasin! Ja sä ehdit onneksi vielä saamaan monta hauskaa ja jauhoista leipomiskokemusta ipanoidesi kanssa ;D
PoistaLöysin vasta blogisi. Asumme todennäköisesti samalla paikkakunnalla. Teillä on tosi tunnelmallinen talo. Itsekin perin juuri oman lapsuudenkotini Pohjanmaalta ja sen remontointi on listalla. teidän keittiö on ihana. Taisi olla sadas lukijasi.
VastaaPoistaTervetuloa sadas lukija :). Täytyypä pitää arvonta jossain vaiheessa, olen sellaisen luvannut kun 100 tulee täyteen ;). Remontti-intoa teille lapsuudenkotiin, näissä riittää tunnelmaa kun omat juuret tuntuvat!
VastaaPoistaIhana hyväntuulen postaus! Minä olen aina kanssa tykännyt leipoa lasten kanssa, nykyään vaan kuulemma leivon ihan liian harvoin. Se on totta, leivon vain silloin kun on tulossa vieraita. Ja raakakakkuja en ole vielä kokeillut, mieli kyllä tekisi.
VastaaPoista