ONNEA KANELIA JA LASTENHUONE!

Taas täällä on juhlittu! Keskimmäinen keijukainen täytti viisi vuotta eikä suotta! Juhlia oli taas kaksin kappalein, suvulle ja kummeille omansa ja lapsille naamiaiset. Nyt on sitten juhlaputki hetkeksi ohi (ai niin, onhan tässä se eräskin pikkujuhla ensi kuussa) kun kaikkien kakaroiden synttärit on tässä syksyllä.  

Tänä vuonna tytär sai musiikkia lahjaksi monessa muodossa, (joka ei ole kovin kuvauksellista) mutta viime vuonna tein Kaialle (joksi Inkeri häntä kutsuu) "aarrelaatikon". Meidän lapset ovat aina asuttaneet samaa huonetta ja omien juttujen tilantarve on alkuunsa ratkaistu omilla laatikoilla, joissa saa omia pikkutavaroita säilyttää. Kolmevuotiaana Kaneliallakin alkoi jo olla ihan omia tavaroita yhteisten lelujen lisäksi ja hän alkoi kinuamaan aarrelaatikkoa, kun Hermannillakin on. 

 Tällainen siitä sitten, silloin vuosi sitten tuli. Kirpputorilta löytynyt laatikko maalattiin ja päälystin kannen vanhalla omalla vauva-aikojeni lakanalla ja kirjoin päälle laatikon omistajan nimen. Kanelia oli oikein tyytyväinen nelivuotislahjaansa :)

 Tällaisia Kanelia saa ehkä lahjaksi vasta melko isona tyttönä! Keräilen vanhoja metallisia Kanelia -maustepurkkeja ja toivon, että niitä voi jo sitten kutsua kokoelmaksi, kun Kanelia on valmis ottamaan nämä itselleen :) Otan siis ilolla vinkit tällaisista vastaan.

Lastenhuoneen pinnistimme valmiiksi Kanen synttäreille. Käytössähän se oli jo ollut hetken mutta yksityiskohdat olivat kesken. Meidän ipanat ovat vielä niin pieniä, että sain (onneksi!) tehdä sisustusvalinnat vielä ihan itse. Nyt huone on siis tilassa "äidin ideaali lastenhuoneesta" mutta tästähän lasten oma kädenjälki vasta tilaan alkaa muodostua.

Lastenhuone on siis hetken vielä kaikkien kolmen, 2- ja 5 vuotiaiden tyttöjen ja 7 -vuotiaan Hermannin yhteinen. Siksi yritin sisustaa sen ilman kovin tyttömäisiä ja poikamaisia värejä. Värimaailma on siis neutraalin haalea. Mutta myös mm. steinerilaisuudessa, jota hieman olen opiskellut, pitäydytään lasten tiloissa pastellisävyissä, koska "steiner-pedagogiikan mukaan värien harkitulla käytöllä kasvuympäristössä voidaan mm. tasapainottaa teknistyneen yhteiskunnan ylivilkkauteen taipuvaisia lapsia." (linkissä mielenkiintoinen tutkielma värienkäytöstä lapsien kanssa)

Värien rauhoittava vaikutus lapsiin jää nähtäväksi mutta itsestäni olen huomannut, että takavuosien kirkkaiden päävärien käytön jälkeen, kaipaan muuten meluisaa elämääni ympäröimään melko neutraalia ja vaaleaa värimaailmaa. 

Huoneeseen tuli uutena tuo nurkassa oleva konkelo, jonka sisällä on tuleva nousemaan uudet portaat yläkertaan (siis toisella puolella, tuo on vain komero portaiden alla). Vaihdamme portaat kulkemaan keskellä taloa, jolloin saamme yläkerran molempiin huoneisiin sitten joskus omat sisäänkäynnit (kyllä niitä omiakin lastenhuoneita joskus tarvitaan!) Mutta nurkkakoppi istuu huoneeseen kun nenä päähän ja vanha ovikin löytyi karmeineen Rakennustorilta ihan ensimmäisellä käynnillä.

Vaatekaapiksi löytyi vanha kouluvitriini, joka on juuri sopivan syvä pienille lastenvaatepinoille. Oviin laitoin paperit ja siitä tuli oikein ihana. Kaapille on varmasti käyttöä joskus myöhemminkin.

Vanhan uunin messinkiluukut ovat melko likaiset, täytyy vielä selvittää saisiko ne jollain puhtaaksi, vinkkejä?

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy askartelemani koriste lastenhuoneen katossa: sadepilvi, aurinko ja kuumailmapallo, jonka korista puuttuvat vielä kolme pientä kyytiläistä :)! Ja puu, joka puhkesi täyteen kukkaansa vasta maalattuani sille rungon.

Mutta joo, myönnetään, en pystynyt pitelemään romanttista itseäni kokonaan ja huoneesta löytyy noita kukkasia melko lailla...jotka myös Hermanni pisti alkuun merkille. No, huone on siis hieman enemmän tyttöjen huone, päätimme olla tuomatta legoja tänne enää, jotka aiemmasta huoneesta veivät karsinaan rajattuna melkein puoli huonetta. Hermannille rajattiin nyt siis väliaikaisesti oma nurkkaus vielä sieltä olohuoneesta ja siellähän hän nyt enimmäkseen on. H nukkuu tässä lastenhuoneessa kerrossängyssä Kanelian kanssa mutta näin tilaa jää muillekin leikeille tarpeeksi. H:lle täytyy siis antaa seuraavaksi valmistuva huone...

Mutta tässä kuvassa näkyy myös nyt päätään nostava Kanelian oman tilan tarve! Kun huone valmistui, kipaisi Kanelia tuon lipaston päälle, vei sinne omat tavaransa ja sanoi, että täällä on sitten hänen paikkansa! Mikäs siinä sitten, ketterä tyttö saa pitää omia aarteitaan myös vihdoin paikassa, jonne taas Inkeri ei pääse. Nyt tosin Inkerikin on alkanut saamaan ihan ikiomia leluja ym. ja ne ovat levällään lelukoreissa. Kane siivosi jo pikkusiskolle kerran vanhan viulukoteloni Mutikaisen omaksi "aarrelaatikoksi", eli piti minunkin siis alkaa jo toimeen. Inkerin aarrelaatikko ja muita yksityiskohtia ehkä myöhemmin.

Nyt noita aurinkoisia päiviä toivoen, hyvää pikkujouluaikaa!