VISUAALINEN ONNI

Visuaalinen onni. Termi, jonka olen lukenut muistaakseni suunnittelija Mari Savion (Surrur-, Maja- ja Juju -kirjat) haastattelusta. Tunsin suurta iloa saadessani ilmauksen tuntemuksilleni! Minä tunnen tuota visuaalista onnea usein. Tiedän mitä on katsoa ja tuntea mielihyvää näkemästään. Vaikka hyvin universaalista tunteestahan on kyse, kautta aikain ihmiset ovat yrittäneet luoda kauneutta, monin eri tavoin. Mutta koska olen huomannut visuaalisuuden olevan yksi merkittävä onnen lähde itselleni, olen oppinut etsimään ja edistämään sitä elämässäni.

Oman kodin laittamisessa, rakentamisessa, sisustamisessa, on luonteva keino edistää kauneutta ympärillään. Viime vuosina tämä on ollut ajankohtaisin visuaalisten asioiden väylä elämässäni. Olemme rakentavaa ja remontoivaa sorttia, pesäilijöitä (oma termi) ja pesän rakentamista ja materiaalien valintaa on ollut viime vuodet jatkuvasti. Olen myös samat vuodet ollut kotona, lapsia hoitamassa ja tämä elinympäristömme on siis lähes 24/7 sijaintipaikkani. On luonnollista, että elämäni on rajautunut pesään samalla kun poikasiin. Tähän liittyy myös uudehko termi kotoilu - enkä voi kuvitella terveellisempää trendiä! Kotoiluhan tarkoittaa kaikkia entisaikojen äitien töitä : ruuanlaittoa, käsitöitä, kodin laittoa ja
kunnossapitoa! Niiden nostaminen kunniaan ei voi muuta kuin edistää äitien nautintoa kodin askareissa. Hyvä Anu Harkki ja kotoilu!

Palatakseni visuaaliseen onnellisuuteen, myös tämä blogin pitäminen on yksi tapa edistää visuaalisia kokemuksia, omia ja toisten. Kuvaamiseni on monella tapaa kauniisiin asioihin tarttumista, niiden etsimistä omasta elämästä. Ja koskapa huomaan löytäväni paljon sellaisia elinympäristöstäni, huomaan olevani entistä kiitollisempi kaikesta ihanasta mitä elämääni kuuluu. Ja mitä visuaalisiin taiteisiin tulee, nyt on nuorimmainenkin lähtenyt kolmeksi päiväksi viikossa päiväkotiin ja se mahdollistaa sen, että tämä tyttö taitaa viritellä vanhaa harrastusta kuvien tekemisestä muutenkin kuin valokuvaten!

Tähän laitan pari kesäistä kuvaa eräästä kuvakirjasta. Olen huomannut lainaavani tuon kirjan aina uudestaan, yleensä kesäisin, joskus mökkipaikkakunnan kirjastosta mutta myös kotona. Kesän rakastajana saan kirjan kuvien tunnelmasta nopeasti kiinni. Hiljalleen tuulessa keinuvia verhoja, paljon kukkia maljakoissa, hikoilevia vesikannuja, rottinkituolien narinaa...

Intiaanikesästä ja maalauskeleistä nauttien, K!