TAMMISAARI - HANKO vol. 2

Osasin odottaa reissulta arkkitehtoonisia visuaalisia elämyksiä. Kaupan päälle tielleni osui myös kolme kuvataiteilijaa. Jo menomatkalla törmäsin kirjakaupassa Carl Larssonista tehtyyn uuteen opukseen "Muistoja, kuvia". Larssonin tekee mielenkiintoiseksi mm. seikka, että hänen maalauksensa ovat vaikuttaneet niin paljon ruotsalaiseen ja suomalaiseen sisustukseen ja käsitykseen onnellisesta koti- ja perhe-elämästä. Viime vuosisadan alkupuoliskolla, jolloin sisustuslehtien suurkulutus ei vielä kukoistanut, olivat inspiraation lähteenä muunlaiset kuvat. Myös maalatut, ja siksipä on mahdollista, että yksittäinen kuvataiteilija joka maalasi paljon kotia ja perhe-elämää, vaikutti töillään hämmästyttävän paljon tuon ajan ihmisten näkemykseen ihanteellisesta kodista. 

      

Toinen ihastukseni kohde, johon en tiennyt törmääväni Tammisaaressa, on Helene Schjerfbeck. Hän asusti ja maalasi melkein parikymmentä viimeistä vuottaan paikkakunnalla ja niinpä Tammisaaren museoon onkin perustettu taiteilijan pysyväisnäyttely. Kävin nauttimassa näyttelyn sunnuntaina lähtöä ennen ja olen siitä hyvin iloinen, varsinkin kun en päässyt Ateneumin suurnäyttelyyn viime vuonna. 

Kolmas kuvataiteellinen yllätys odotti vuokraamassamme asunnossa, jonka seiniä hallitsivat suuret öljyvärityöt. Omistaja kertoi niiden olevan Tammisaaressa nykyään asuvan kuvataiteilija Markku Kolehmaisen töitä. Coffee table bookkina ollut kirja taiteilijasta olikin mielenkiintoista iltalukemista.

Tässä muutama lisäkuva asunnosta, joka tarjosi todella hulppeat tilat viikonlopun asumiselle. Lapset riemuitsivat eniten suuresta poreammeesta ja korviahivelevä kiljunta täyttikin kylppärin aamuin illoin tunniksi...

'

Tammisaaressa oli ihana ja suositun oloinen uimaranta. Meidän pesueen pienjäsenet keskellä. Huomaa Muttisen 1 v. tärkeä asento, kädet puuhkassa...

Lauantain vietimme Hangossa. Mutta niin viettivät myös Hell´s Angels (tms. motoristipoppoo) ja järkyttävän suuri kansainvälinen porukka hevosihmisiä, kärryineen, hevosineen. En tiedä mitä tapahtumia siellä tuona viikonloppuna oli mutta ajatus edes pysähtyä mm. Hangon Casinon kohdalla tuntui lasten kanssa päättömältä, niin sakeana väkeä tienoo oli. Kävimme kuitenkin syömässä keskustassa ja nautimme kahteen kertaan autonikkunoista kuolaten Appelgrenintien ja Mannerheimintien suurista huviloista.

Päivää viettämään palasimme kuitenkin juuri ennen Hangon keskustaa olevalle Neljän Tuulen Tuvalle, joka on itse Mannerheimin aikoinaan pitämä kahvila. Rakennus on alkuperäisasussaan ja paikan päällä leivottavat bakelssit olivat ihania! Ympäristön rannat olivat kauniit ja rauhalliset, matalat ja kutsuvat ja niinpä lapset leikkivätkin siellä mielellään.

Meri siinsi taustalla rannattomana ja kahvilan värityksen perusteellakin olisi voinut kuvitella olevansa vaikka Kreikassa! Paikkaa kutsutaan tosin Suomen rivieraksi, jota ei myöskään käy kiistäminen, jauhonhienoa hiekkaa kymmeniä kilometrejä...Ja kun tuoksi viikonlopuksi iski vielä sen helteen, voimme siis todellakin sanoa olleemme etelässä! Juuri tätä meidän porukka kaipasikin - ihana rentouttava viikonloppu, kaukana ylitöistä ja yksinhuoltajuudesta!


(p.s kuvia klikkaamalla saa ne aina aukeamaan isommaksi.)