HEI HEI KYNTTILÄNVALO

Mikähän ihme siinä on, että syyspuolen sitä polttaa kynttilöitä, päivät pitkät ja välillä molemmista päistäkin mutta loppiaisen jälkeen niitä ei enää tule sytytettyä vaikka pimeyttä riittää ihan yhtä paljon, vielä pitkään? Isosiskolta jouluna saamani ihana lahja, Riihimäen lasipurkki tuikuilla täytettynä, on tuossa vieläkin täynnä. Ja sama juttu taisi olla viime vuonna, edellisenä jouluna saamani tuikut poltettiin vasta viime syksyn puolella (meillä on siis sopimus, että vaihdamme lahjoina keskenämme vain kynttilöitä!). Ehkä mieli kääntyy jo kevättä kohti heti kun joulusta päästään, eivätkä kynttilät kuulu siihen fiilikseen, kevät on luonnonvalon aikaa. Olenkin polttanut tämän vuoden puolella vain juuri nämä kynttilät, jotka sattumalta ovat jo blogissa aiemmin näkyneet, sekä tämän viehättävän kupillisen. Taisi olla nyt siis viimeinen kupillinen pitkään aikaan.

Joulua muistelen kyllä mielelläni siksi, että kulunut joulu oli ensimmäinen, jota pääsimme viettämään kunnolla tässä talossa! Kaksi aiempaa joulua on remontti valloittanut niin keskeiset osat talosta, että rojukasoja ei ole viitsinyt koristella. Mutta nyt, saimme kuusen ja kaikki ja joulu tuntui, luissa ja ytimissä! Ja lapsissa! Aaton tosin vietimme isovanhemmilla ja pikkusiskon luona Viialan vanhassa pappilassa mutta oman kodin joulun aloitin ensimmäistä kertaa ilolla jo marraskuun puolella :)

päärynäpuu Aunekin sai joulukoristeita

Jouluenkeli oli yöllä unohtanut siipensä meille, huomasimme aamulla!

Laitetaan samaan talvisenhämärään postaukseen vielä yksi - valonauha laitettiin syystalvella valaisemaan keskipihaa, että lapset näkisivät leikkiä vielä illallakin ulkona. Odotan innolla miltä se näyttää pihan päällä elokuun hämärissä illoissa!

Tulipas tummia terveisiä. Mutta iloista myöhäistä naistenpäivää joka tapauksessa itse kullekin säädylle!