AJAN OLOON OLOHUONEESSA

Minä sain eilen vieraan. Oikein ihanan vieraan, sielunsiskon, jonka kanssa meillä on mystisen paljon yhteistä. Sellaisen, jonka halauksessa tuntuu pitkän ajan jälkeen, kuin olisi tullut kotiin. Ystävä toi pesueensa, koostumukseltaan samanlaisen kuin omani. Sitten me juttelimme ja teimme ruokaa ja söimme ja juttelimme, kilistimme joululle (jolloin päivällisen jo piti tapahtua ja josta lähtien sitä on yritetty) ja yritimme saada äänemme kuuluviin kuuden lapsen kiljunnan yli. Ja sitten olikin jo aika päästää pieniä höyhensaarille. Niin se yhteinen aika menee, humps vaan, joka kerta yhtä äkkiä. Aina tuntuu kuin olisi vasta henkäissyt päällimmäiset kuulumiset ja sitten jo lähdetään. Tuntuu kuin joka asiassa elämä olisi yhtä läähätystä. Ehkä se on tämä elämänvaihe, toivon, joka määrittää kaikkea. Mutta kiitos A, käynnistänne jäi taas niin onnellinen olo.

leivoin jälkkäriksi punajuuri-suklaakakun...

jonka ohjetta oli taas pakko soveltaa hieman - vaihdoin siis voin kookosrasvaan. Tälläkertaa toimi!

Iltaa istuimme olohuoneessa, luullakseni tosiaan ensimmäistä kertaa – koska aina tähän asti tuo huone on joutunut majoittamaan nurkissaan remonttitarvikkeita, asennustaan odottavia ikkunoita ym. ja ollut siksi niin ankea tunnelmaltaan, ettei siellä ole viihtynyt. Kuukausi sitten sain kevätvoimia niin, että päätin tehdä ”silmänlumeremontin” ja maalasin tunkkaiset tapettiseinät valkoisiksi. O joutui siis siirtämään nurkista asennustaan odottavia uusia ikkunoita ja varastotilojen ollessa rajalliset, päätti laittaakin ne paikalleen makuuhuoneeseen! Miniremontti-spurtti siis mutta kylläpä teki hyvää ja valkoinen maali ihmeitä!

vihdoin teki mieli ensimmäistä kertaa jopa laittaa taulujakin seinille olohuoneessa!

siivouspäivänä on hyvä ottaa kuvia :)!

Niistä ikkunoista - vanhempani peruskorjasivat taloa siis 80- ja 90-luvuilla, ajan tyyleillä tietenkin. Tästä esimerkkinä mm. ruskeakarmiset ikkunat. Läpikäydessämme taloa remonteilla kokonaan, vaihdamme siis myös ne. Kokonaan vanhaan tyyliin tehdyt puuikkunat koko taloon maksaisivat niin hurjasti, että siihen emme pystyneet eli ikkunat ovat hieman kompromissi: puutyöliikkeen tekemät mutta joiltain profiileiltaan sellaiset, että he saattoivat käyttää koneitaan ja sarjatyötään. Tämä laski hintaa hieman mutta myös tietysti näkyy, ikkunat eivät ole aivan aidon vanhan oloiset mutta eivät siis tehdasikkunatkaan ja näillä mennään nyt. Remonteissa edetään huone kerrallaan ja siksi siis osassa taloa on jo uudet ikkunat paikoillaan mutta joissain huoneissa siis vanhat!    
       Vuorilaudoituksia pitäisi tulla jo asennettuihin nyt kesällä ja vanhoja malleja olen tutkinutkin. Ne ratkaisevat talon ilmettä paljon, itse ikkunoiden ohella, jotka todellakin ovat kuin talon silmät. Siksi siis niiden vaihtaminen on olennainen osa talon vanhan sielun vapautusyritystä! 

O:n tytöille tuomat naistenpäiväruusut!