PYYKKIMUIJA PAKINOI

Seitsenhenkisessä perheessä tulee melkoisesti pyykkiä (kyllä, koiratkin tekevät sitä toisinaan!). Pyykkiosasto/koko vaatehuolto on suhteen alkuaikojen kilpailutuksen tuotoksena siirtynyt hoidettavakseni. Uskon olevani hommassani hyvä, joskaan en aina nopea. Mutta aina ei paraskaan pyykkäri pysy tehtäviensä tasalla. Näin kävi juuri tällä viikolla - pyykit yllättivät pyykkärin.

Viikon reissusta palatessa on mukana aina melkoiset säkit likapyykkiä, erityisesti jos kyse on ollut tällaisesta "urheilulomasta". Ennen kuin ehdin niitä alkaa pesemään, tuli kylään ei-toivottu vieras, oksutauti. Pyykkäri itse kaatui ensimmäisenä ja matkapyykkien pesu sakkasi siihen. Kyseinen tauti tuottaa myös yleensä pari pestävää riepua (mm. tytöt oksentelivat molemmat sänkyihinsä, kuopus kolmesti puolen tunnin sisään ja juu, joka välissä ehdittiin vaihtaa kaikki petivaatteet, yöpuku+unipussi ja pestä tatinassa oleva tukka. Kello puoli kolme yöllä.)

Ei, en kuivaa vielä pyykkiä ulkona - tuulessa liehuvat sinne yöllä takaovesta heitetyt haisevat oksennusjutskut.

Näiden lisäksi pyykkirästiin ennen reissua, oli jäänyt lähtöä edeltävänä yönä erään pissavahingon kärsineet peitto&tyyny+lakanat. Ja koska mökkipaikkaan oli pitänyt ottaa omat lakanat (ja lapsille myös pari pikkupeittoa, omia tyynyjä ja äidin tyyny), oli näistä lukuisista syistä petivaatteistamme iso osa likaisena ja siirtynyt kodinhoitohuoneen pyykkikoreihin, tasolle ja lattialle, josta haiseva uoma luikerteli jo suihkun ja vessankin puolelle. Oli pakko päästää O puikkoihin. Ja oksennustautia kuin ruttoa kammoava siippa alkoi taltuttamaan pyykkihirviötä meikäläisen maatessa haisevana punkan pohjalla. Nyt olen itse jo takaisin remmissä mutta pyykkejä riittää viikoksi. Luonnollisestikin peruspyykkikorit olivat jo valmiiksi täynnä.

O sai lattian jo näkyviin...

Luin taannoin jostain, että blogit herättävät lukijoissaan myös kateutta. En tarkoita, että meidän elämäämme kukaan olisi välttämättä ehtinyt kadehtia (vihreämpänä täällä varmaan on viime aikoina ollut emäntä itse) mutta tällä kertaa on oiva tilaisuus tarjoilla isolla kädellä karua totuutta. Kuviin on helppo rajata vain mieleinen ja on ihana toimittaa omia juttujaan niin, että poimii omasta elämästään tänne ne itseään ilahduttavat yksityiskohdat. Mutta tässä teille haisevat terveiset kodaristamme (toim. huom.: käytävä vessan takana). Tämä on arkirealismia jos jokin. Inhorealismia olisi näyttää lähiksiä näistä kapioista. Sitä en sentään teille halua tarjoilla. Lähiksinä, kuvakulman valinnan merkityksen alleviivaamiseksi, saatte myös niitä pyykkärin pikku silmäniloja valtakunnassaan.

löydä ed. kuvien söpöliinit tästä!

Tämä postaus menköön myös sarjaan "Naked truth" eli totuuksia kotikuvien takana, johon törmäsin ilokseni Suklaamarenki-blogissa.


Mutta ettei nyt jäisi ihan yrjönmaku suuhun, niin oli vessassamme aamulla jotain oikein ihanaakin!
Tämä pikku lyyli 1v8kk, joka tulisen temperamentinsa voimalla haluaa aina pestä hampaansa myös itse.

Kameran nappasin käteeni kuitenkin sen takia, että tämä takapöherö on vailla vertaansa. Vaikka kuinka tukan harjaan ja öljyänkin, on se puolen tunnin päästä taas tämän näköinen. Kyllä olisi tingelistangelikselle taas käyttöä (se tangle teezer-harja, joka harjaa ilman kyyneleitä, saimme kokeilla sitä siskolta reissussa ja hyvä oli!), pitänee ostaa...

(tulipas jytky postaus :)...)