keskiviikko 29. lokakuuta 2014

UNIKUVIA 2



Esikoinen lukee jo itse iltalukemisensa yläsängyssä...


Herään siihen, että pienet kädet hyväilevät poskiani. Monta minuuttia, hiljaa. Alkaa kuulua supinaa, kolmevuotias puhuu itsekseen. Saan herätä hitaasti, hellimiseen, pienen ihmisen vierestä. Ehdin herätessäni miettiä, ettei voi olla ihanampaa tapaa siirtyä unen maailmasta valveille. Tyttö alkaa lopulta kuiskia minulle, "äiti, helää, helää." Mutta unohtaa asiansa sitten ja supittelee vieressäni omiaan vielä monta minuuttia. "Äiti mennään jo, mulla on pittahätä." En voi olla nousematta heti, koska kuopukseni osaa herättää minut niin ihanan hellästi ja hitaasti.

Iltaisin hän nukahtaa peiton sisässä syliini lastenhuoneessa, isomummon nojatuolissa. Isommat nukkuvat täällä, kerrossängyssään mutta mekin tulemme tänne iltasadulle. O on satuvuorollaan lasten kanssa ottanut tavaksi, että he kertovat jokainen oman satunsa, johon toiset saavat toivoa jokainen yhden asian. Lapset pitävät tästä paljon, varsinkin pienin, Inkeri, enkä lakkaa hämmästelemästä, kuinka suvereenisti hän pystyy oman satunsa kertomaan. Juuri kolme vuotta täyttänyt aloittaa tarinansa yhtä kaukaa kuin muutkin ja sisällyttää toisten toivomat elementit sopivissa kohdin satuunsa. Usein luemme ensin jotain kirjaa mutta lopuksi Inkeri haluaa aina nykyään myös kertoa oman satunsa ja kiukustuu suuresti, jos tarinaa ei enää jaksettaisikaan kuunnella.

Joskus, jos olen itse hyvin väsynyt, kuuntelemme iltasadun levyltä. Äänikirjoina saa hurjan määrän klassikoita ja uutuuksiakin eli todella laadukasta lastenkirjallisuutta. Nykyään tokaluokkalainen lukee  jo iltaisin samalla omaa kirjaa mutta vielä joku aika sitten Risto Räppääjä -levyt olivat yhteisiä suosikkeja. Nyt kun kuuntelemme levyjä enemmän tyttöjen kanssa, ovat lemppareitamme mm. Onneli ja Anneli ja Marikki, kirjat, jotka molemmat kertovat kahdesta pienestä tytöstä. Varsinkin Marikin ja pikkusiskonsa Liisan elämään pystyvät siskoksemme eläytymään mutta minut upottaa tarinaan kertoja, näyttelijä Inkeri Wallenius, joka on jo omasta lapsuudestani tuttu ääni. Hän kertoi mm. Tao taon tarinoita ja Peukaloisen retkiä ja on dubannut Vaahteramäen Eemeliä ja Peppiä niin, että hänen pehmeä äänensä luo tuttuudellaan minullekin turvallisen tunteen. Niinpä illat, jolloin minullekin luetaan iltasatu, ovat toisinaan voimakkaita yhtymäkohtia myös omaan lapsuuteeni.
              On ihanaa, kun yhdessä silmät kiinni kuuntelemme, kuinka Marikin ja Liisan elämä luultavasti n. sata vuotta sitten, aukenee mieliimme hämärässä makuuhuoneessa ja saa minut kaipaamaan sinne. Kuulen kuinka lapset lopulta nukahtavat yksi toisensa perään, Hermanni alkaa tuhista yläsängyssään, Kanelian käsi heltiää pitämästä omaani ja Inkeri rentoutuu sylissäni niin, että pieni käsi lopettaa korvalehteni nypläämisen. Nojatuolissa, nukkuvien lasteni keskellä on kuitenkin niin suloista olla, että en malta nousta ja kantaa Inkeriä heti omaan sänkyynsä meidän makuuhuoneeseemme, vaan kuuntelen Marikin loppuun.
              Walleniuksen lempeä ääni soljuu hiljaa pimeässä huoneessa. "Alva käy aamulla sytyttämässä talon tulipesät ja kolistelee lastenhuoneen kaakeliuunia niin, että tytöt heräävät siihen. Marikki ja Liisa eivät malta silti heti nousta vaan katselevat tulta vuoteistaan peiton alta". Näen hämärässä lastenhuoneemme nurkassa vanhan uunin ja satu saa minut melkein toivomaan ettei meillä olisi muuta lämmitystä, niin että joutuisin aamuisin sytyttämään uunit ja lapset saisivat herätä tulta katsellen. Mutta toisaalta, olen niin onnellinen, että tytöt kömpivät joka yö kainaloihini ja saan herätä aamulla heidän keskeltään. Usein heidän pienet kätensä ja hennot kuiskauksensa herättävät minut, vastapalveluksena illalla minä tai Inkeri Wallenius saatamme heidät untenmaille yhtä lempeästi.



Inkeri päiväunilla kesällä keinussa...




Tällaista oli nukahtamisemme n. 1,5 vuotta sitten...


15 kommenttia:

  1. Aivan ihanan tunnelmallisia kuvia!
    Kauniita unia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Micu :), samoin sinne ensi yöksi!

      Poista
  2. Ai että... Ihana postaus!
    Mukavaa torstaiaamua!

    VastaaPoista
  3. Tuolla lailla minäkn haluaisin nukahtaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei syliä parempaa paikkaa ole toista :)

      Poista
  4. Se pieni ja pehmeä käsi poskella on kyllä ihaninta! ❤️ Olipa taas kiva postaus!

    VastaaPoista
  5. Tästä tuli kamalan hyvä mieli. Meilläkin luetaan kaksivuotiaan kanssa paljon kirjoja, mutta pidempiä satuja hän ei jaksa vielä seurata. Joskus oikein odotan, koska päästään lukemaan kunnon tarinoita. Lastenkirjat ovat kyllä aikuisellekin rentouttavia, parhaimmillaan niistä tulee tosi turvallinen olo (tutulla lukijaäänellä tai ilman).

    VastaaPoista
  6. Kiitos Jonna ja Jaana, tuli hyvä mieli kehuistanne! Jos osaisin laittaisin noita sydämiä takasin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Ja aloin sitte kehumaan, että tää epä ATK ihminen löysi tabletista hienon näppiksen, millä saa tehtyä vaikka mitä kuvia, vaan ne muuttus jokski ihan muuksi, ku kommentin julkasin!:D

      Poista
  7. Siis aivan ihanaa tuo lapsen taju tehdä jotain niin hellän huomaavaisesti. Olen herännyt samalla tavalla ja se on ihan parasta. Jossain vaiheessa meilläkin oli sängyssä kaiken laista ruuhkaa ihan väsymykseen asti. Pomppimista ylös eriasteisten ongelmien vuoksi. Nyt on pitkälti rauhallista, vaikkakin keskimmäisen kauhukohtauksia joutuu valvomaan (ne tosin ajoittuvat siihen väliin, kun olemme vielä hereillä). Pahaa unta näkevän ottaa nyt paremmin levänneenä paljon halukkaammin sänkyyn väliin. Niitä tulee kaipaamaan kuitenkin, kun jo nyt on haikeata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nää on niitä juttuja, että tietää tulevansa kaipaamaan niitä. Eikä mikään herätys tällaisten jälkeen tule vetämään vertoja noille pienille käsille. Noi kauhukohtaukset on varmaan aika kauheita teille vanhemmille mutta vielä kauheampia ne tietysti on sitä kauhua kokevalle. Tsemppiä moninaisiin öihin, ihanuuksineen ja kauhuineen.

      Poista

Penni ajatuksistasi...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...