JOULUN MAKUA

Lapset laskevat joulun vuodenajaksi muiden joukkoon. Alan kääntyä samalle kannalle. Joulu on ihana. Se on jotain mitä voi odottaa pitkään, jota voi suunnitella, haistella, maistella, paketoida, jännittää, juhlia moneen kertaan, pikku- ja isoina joulujuhlina, kotona, koulussa, kirkossa, blogissa, kylässä, mielessä. Se kestää pitkään, ainakin kuukauden, jopa kaksi jos niin haluaa ja se piristää pimeintä aikaa, säiden kannalta ankeinta ajankohtaa. Divaanin pääkirjoituksessa Jenny Brandt kirjoitti valaisevasti tämän loppuvuoden puolesta: Milloin ihmeessä me voisimme käpertyä rauhassa omiin oloihimme, keskittyä lukemiseen, nukkumiseen, suklaan syömiseen, villaan kääriytymiseen ja polttaa kynttilöitä jos meillä ei olisi tätä säiltään niin synkkää vuodenaikaa! Ulkona olevan ankeuden voi kääntää sisällä tanskalaisten lanseeraamaksi "hyggeksi" ja saman ajan voi valmistautua jouluun, juuri sen verran kuin jaksaa. Sillä joulu tulee silti, ainakin oikealle jouluihmiselle, vaikkei kaikkia ihanista jouluvalmisteluista joka joulu ehtisikään tehdä. Ja varsinkin se tulee lapsiperheeseen, sillä täällä uskotaan ja vahvasti! Niinpä äidin kiitollinen tehtävä on aina rakentaa tuota samaa ihanaa sadun juhlaa loppuvuosi! 

Konkreettisista valmisteluista en ehtinyt tehdä läheskään kaikkea mitä toivoin. Koristelaatikot koristavat vieläkin olohuoneen lattiaa mutta on niitä koristeita muuallakin. Jouluverhot jäivät laittamatta ja konvehdit tekemättä mutta eivät lapset niitä huomanneet. Sen sijaan iloista suurimpia nimittäin leipomista he kyllä osaavat odottaa ja se kyllä kuuluukin olennaisesti joulun odotukseen! Itse leivoin lasten kanssa leipomuksista helpoimpia eli pipareita ja torttuja muutamaan otteeseen ja piparkakkutalo on aina ollut tuon työkseen muutenkin pienoismalleja tekevän isin heiniä. Mutta koskapa minun jauhopeukaloni on mitä on (todisteita täällä ja täällä), eivätkä lapset siksi pääse kotona oikein pullanleivontaan, olen päätynyt luomaan uutta jouluperinnettä ja pyytänyt nyt jo kolmena jouluna äitiäni eli nonnaa leipomaan sahramipullia joulupulliksi lasten kanssa.

Vaikka ei voi sanoa, että äidilläkään aina menisi leipomiset kuin strömsössä: hyvät naurut saatiin kun taikinan koostumus alkoi saada seniorileipurissa paniikkia aikaan ;D. Mutta onneksi lapsille pääasia eli taikinalla muovailu kuitenkin onnistui ja gluteenittomasta taikinasta syntyi melkoinen jouluinen eläintarha, perhosista kettuihin ja leppäkertuista käärmeisiin, höystettynä parilla rusina-tortillalla ja leijalla.

Pullatkin siis saatiin, muiden jouluvalmistelujen puolinaisuudesta huolimatta ja huomasin ottavani tekemättömät jouluaskareet taas entistä rennommin. Joulu tuli joka tapauksessa, oikein ihanana ja valkoisena, ja luulenpa, että tässä asiassa värillä on väliä. Juuri näin sen pitikin mennä, kaiken tuon märän ja mustan käpertymisen ja odottamisen ajan jälkeen, valkeus tuli ja hoiti joulukoristelun kauniimmin kuin yksikään laatikkoon jäänyt joulukoriste olisi tehnyt. 

Joulu alkaa nyt jäädä taakse mutta olen iloinen, että meillä oli vielä yksi täysuskovaisten joulu, sillä se saattoi jo olla viimeinen. Vuoden päästä joku luultavasti on jo kolmosluokassa laukonut "totuuksia" joulupukista. Mutta välissä on vielä aurinkoinen talvi, toinen suuren odotuksen vuodenaika kevät, kuuma kesä ja ihana uuden joulun odotus. Ja onneksi meillä on vielä silloinkin niin pieniä ihmisiä, että joulu on joka tapauksessa myös satua ja taikaa!

BESKOW JA MUUT ELÄMÄNI NAISET

Stressipiste on päässyt joulukuun aikana nousemaan liikaa mutta tällä kertaa se ei johdu yksinomaan joulusta. Myös oma koulu ja työt, sekä O:n tiivis työtihentymä on saanut aikaan sen, että yksinhoitaen juniorikuoron perusmenot, kaverisynttärit, lääkärit, harrastukset joulujuhlineen ja koulun pikkujoulut, joulukirkot ym. ovat saaneet voimani hieman vähiin. Kaikki kun vaativat hieman jotain lisäjärjestelyjä arkeen. Tunnit (joka on myös hyvä leffa) eivät meinaa riittää. Onneksi tähän vuodenaikaan on glögiä ja suklaata, ym. naisihmisen piristettä, joita nautittuaan voi myös huomata sellaisen kummallisen seikan, että tällainen neljääkymmentä lähestyvä emäntä ei näköjään voikaan enää nauttia edellisiä ihan ilman sivuvaikutuksia jossain päin kehoaan, erikoista...Mutta onneksi noita huolia varten on uusi vuosi!

Tällä viikolla olen onneksi saanut nauttia myös sekä päivällisen että pikku brunssin samassa pöydässä ihanan ystävän kanssa. Viikonloppuna saamme vielä lisää hyvää seuraa, sillä pidämme Kanelian kummitapaamisen sunnuntaina - saan siis tavata tällä viikolla suurimman osan elämäni ihanista naisista!

Olen myös pröystäillyt ja ostanut itselleni joululahjan. Näin se onnekas vahinko pääsi käymään: Meillä oli jo ennestään yksi setti ihania Elsa Beskow´n joulupalloja ja Hemtexin ohi kävellessäni, kävin katsomassa, raaskisinko ostaa moisia lisää. Puljussa sattui olemaan kanta-asiakaspäivät ja 25% kaikesta. Niinpä toinenkin setti palloja päätyi mukaan, enempää noita ei taida ollakaan.

Beskow´n kuvitus, kuten mm. toisenkin ruotsalaisen kuvittajan John Bauerin ominaisin kädenjälki, yhdisti usein lapsia, luontoa ja mystiikkaakin herkällä viivalla ja vesivärein. Nuo kuvituksen elementit vetoavat minuun niin, että kun moisia ihan arkiesineisiin yhtäkkiä tulee, on niiden vastustaminen todella hankalaa. Niinpä annoin mieliteolle periksi ja ostin itselleni Beskow´n mukin, täti sinipunaisen! Nimesin se tietenkin joululahjaksi, itselle ja päätinpä olla yhtä kerskaileva ja ostaa ne muutkin itselleni syntymäpäivä- ja joululahjoiksi, yhden kerrallaan. Noita korvallisia mukeja on vajaa 10 erilaista. Ne ovat hieman liian isoja lapsille mutta juuri täydellisen kokoisia maitokahveille!

Paljon joulukahvia, glögiä ja suklaata teidänkin aatonaaton aattoihinne!

LIBERTY OF LONDON - ENGLANNIN MARIMEKKO

Olimme taannoisella pikamatkallamme vain kaksi vuorokautta eli perillä vain yhden kokonaisen päivän. Tuon päivän ja koko matkan the Thing, oli käydä teatterissa, O kaipasi virikkeitä. Sitä ennen meillä oli siis puoli päivää aikaa käydä jossain. Olin ajatellut Camden Townin tai Portobello Roadin markkinoita mutta juuri ennen sinne lähtöämme päätin vaihtaa kohteen johonkin erikoisempaan, kirpputoreja kun tulee kierrettyä kotopuolessakin. Ja niinpä lähdimme...tavarataloon! (Juu-u, kaupoissa tulee arkena käytyä mutta oikein isossa tavaratalossa nykyisellään tuolla keskustassa todella harvoin.) Mutta Lontoossahan tavarataloja on! Tosin mielessäni oli jo yksi tietty, nimittäin legendaarinen, ihana Liberty.

Liberty on jo 1875 perustettu kodintavaroihin keskittynyt tavaratalo, joka on alkuajoista lähtien panostanut myös hieman erikoisempaan esineistöön, tuolloin hyvinkin eksoottisista maailmankolkista, kuten Aasiasta, tuotuihin koriste-esineisiin, taiteeseen ja kankaisiin mutta ennen kaikkea Liberty on lopulta tullut tunnetuksi omista kuoseistaan ja kangastuotannostaan. Jossain vaiheessa Liberty oli lähtenyt haastamaan jopa Pariisin muotitaloja omalla vaatemallistollaan mutta nykyisellään sekä vaate- että sisustuskankaat ovat kaupan vakiintunutta ydinosaamista. Kuuluisat designerit (muinoin myös hra William Morris) saavat toteuttaa yleensä kukkakuoseja talolle mutta vuosittain tuotantoon otetaan myös muutamia vanhoja malleja. Muistuttaa siis kotoista Marimekkoamme.

Rakennus itsessään oli ihana, vanha hirsirakenteinen tiilitalo. Ja myös sisältäkin, se todellakin oli vanha, totta kai kauniisti kunnostettu. Kerroksia oli 4 tai 5 mutta niiden välillä kuljettiin kapeissa puuportaitakoissa. Lattiat olivat kauttaaltaan leveää lankkua ja narisivat ihanasti.

Kuvattavaa olisi ollut paljon, itse talossa ja tarjonnassa mutta en tiedä olisiko tuolla saanut kuvata. Älkää kertoko niille mutta räpsäisinpä puhelimella silti muutaman muiston.

Libertyn kukkakuosit ovat kuuluisia ja lähinnä niiden perässä, noin itseäni inspiroivan graafisen suunnittelun näkökulmasta, tuonne erityisesti halusinkin mennä. Pääkallopaikalla, talon keskiosan kangasosastolla, en tohtinut kangaspakkoja kuvailla mutta kodintarvikeosastolle oli tehty ajankohtaisista kuoseista paperikoristeita.

joo tuollainen takkakin siellä oli!

Kuosien lisäksi ihmeellinen oli vuosittain yläkerrokseen pystytettävä joulukoristeosasto. Lasikoristeita ja kuusenpalloja, jokaisessa mahdollisessa värissä ja muodossa, kimalteella ja ilman. Ja koskapa lapsoset eivät oikeasti mitään tarvinneet ja joulukin on ovella, ostin heille tuliaisiksi yhden joulukoristeen jokaiselle. Epärealistisen romanttinen haaveeni on, että nuo nostalgiset koristeet säilyisivät heillä koko ikänsä ja että joskus aikuisena huokaillen katsoisivat ja muistaisivat äitinsä ostaneen sen heille Englannista...Oh well, nykyaikana tuota tavaraa vaan tuppaa kertymään jo lapsillekin niin paljon, että niihin liittyvät tunnearvot voivat olla harvinaisempia...

Ja lankesin ostamaan pari lasikoristetta itsellenikin. Olen saanut tädiltäni joskus pienen lasisen pöllön enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa sille pari kaveria, sillä tuolla niitä oli, erilaisia lintuja ja muitakin eläimiä vaikka kuinka. Niinpä tarjonta loi kysyntää, ja vaikka en tiedä kuinka noita saa Suomesta, päätin alkaa kerätä itselleni joko lintuparvea tai joukkoa metsäneläimiä, kumpia nyt sattuu vastaan tulemaan, noina suloisina lasikoristeina. 

Kerääkö kukaan teistä jotain jouluun liittyvää?

LONTOON JOULU...

...oli yhtä säihkettä! Kävimme viime viikolla O:n kanssa pikapyrähdyksellä kaksin todistamassa, että Oxford Street oli puettu epäilemättä kimaltavimpaan iltapukuunsa, niin uskomatonta juhlavalaistusta saimme ihailla rakennuksesta toisensa jälkeen. 

Suurimpina ja kauneimpina hohtivat isoimpien tavaratalojen jouluikkunat. Selfridge oli muuttunut Elfridgeksi ja tavaratalon ainakin tusinan verran näyteikkunoita oli puettu saduiksi, Hannusta ja Kertusta Ruususeen, glitteriin puvustettuna ja lavastettuna.

Niitä ihmetellessäni, ihaili lavastaja ennemminkin naapuritalo Marks&Spencerin panostusta megalomaaniseen videoseinään, jossa kuva vaihtui koko ajan muutaman sekunnin välein...

Mutta hei, emme me glamourille hanttiin laittaneet! Visiitti oli niin lyhyt, että noista parista aikuisten vuorokaudesta täytyi ottaa taas kaikki nautinto irti. Niinpä säihke antoi satumaisen silauksen matkan muille nautinnoille, hyville ruoille ja viineille, Savoy-teatterin aukottoman ammattitaitoiselle musikaalille ja Sohon kaduilla ihastelluille vanhoille rakennuksille niin, että nyt koko matka tuntuu kuin nopeasti viuhahtaneelta kimmeltävältä unelta...

TAPETTITEHDAS JA TAPETTI-DIY

Sisko perheineen on asustanut nyt pari vuotta vanhassa pappilassa etelä-Pirkanmaalla Akaassa. Talo oli perusremontoitu heidän muuttaessaan siihen eli akuutteja remonttitarpeita ei ollut. Nyt kun perhe on kasvanut ja huoneiden käyttötarpeet muuttuvat, on ilmennyt pientä muutostarvetta (lue: uuden tapetin tarvetta) parissa huoneessa. Ja koskapa heidän naapurikunnassaan sattuu olemaan maamme perinteikkäin tapettitehdas, lähdimme ajelulle Toijalaan.

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola sijaitsee kunnoltaan jo melko vaatimattoman näköisissä rakennuksissa mutta samojen työmenetelmien käyttäminen ja tapettimallien valmistaminen läpi viime vuosikymmenien, on hatunnoston arvoinen asia. Onneksi maastamme on löytynyt koko ajan sen verran kotimaisuutta arvostavia tapetoijia, että tämä tehdas on pysynyt hengissä. Jotkin telat kuulemma ovat jo niin huonossa kunnossa, että malleja jää jo sen takia pikku hiljaa tuotannosta mutta suosituimmista malleista telat pyritään rakentamaan uudestaan.

Ja pienessä tehtaanmyymälässä oli kyllä mitä parhain palvelu. Tarvitsin itsekin pari rullaa vielä Kukkaruutu-tapettia, joka portaikosta oli jäänyt uupumaan mutta kauhukseni huomasin etukäteen tehtaan sivuilta, että sitä ei sieltä enää löytynyt! Olin siis soittanut sinne etukäteen ja hirveällä tuurilla, sitä löytyi jostain juuri tuo pari rullaa, joiden laadusta ei tosin ollut tietoa. Olivat kuitenkin ystävällisesti toimittaneet nuo rullat etukäteen myymälään ja aukaistuamme hieman ritisevät rullat, sain huokaista helpostuksesta ja ostaa nuo viimeiset rullat ale-hintaan. Vanhaa painosta siis taisivat olla mutta priiman näköistä silti. Siskolle jaksoi myyjä etsiä ja esitellä kertaustyylisiä ja punertavia tapetteja, joista sitten lupasi vielä toimittaa mallikappaleet perään.

Itseäkin alkoi kyllä himottaa muutama tapetti mutta olemme päättäneet ensin maalata seuraavaksi valmistuvan huoneen. Käyttötarkoitus kun tulee kai muuttumaan seuraavien vuosien aikana kun uusia  huoneita saadaan remontoitua ja käyttöön, lapset alkavat tarvita pikkuhiljaa omia huoneita ja niiden tieltä me taidamme makuuhuonettamme aina johonkin suuntaan siirtää. Eli tapetointia kannattaa ajatella vasta kun huoneen lopullinen funktio selviää...

Tosin, nolottaa myöntää mutta haluaisin hirveästi kyllä vaihtaa tämän meidän keskihuoneen tapetin! Jopa niin, että olen jo meinannut pariin otteeseen repiä taiteilijamallin pois niiltä sijoiltaan. Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on hirveän kaunis tapetti mutta sittenkin jotenkin liian leimallinen makuuni.

Olen myös yksityiskohtien ihminen ja kaipaan koko ajan lisää seinäpinta-alaa tauluille, koti-artistien ja muidenkin. Näin vahva tapetti syö taiteen ilmatilaa ja haluaisinkin seinät tyhjiksi, että voisin täyttää ne uudelleen. Siis eritavalla.
          Eikä tämä tapetti edes lopulta olekaan se sopivan sävyinen siirtymä keittiöstä olohuoneeseen. Välttelen kuvaamasta tuota mainittua näkymää, koska olohuone on vielä remontoimatta. Kuvittelin kolme vuotta sitten olohuoneestakin tulevan joskus viileiden värien sävyttämä -  tämä lähtökohta on aiemmin esittelemistäni suvussa kulkeneista öljyväritöistä peräisin, ne kun ovat kaikki siniharmaan sävyisiä. No, tämä tapetti on kuitenkin liian vaaleansininen eikä harmaa, sopiakseen olohuoneen murrettuihin väreihin. Oliko jo perusteluja sikseen? On niin ärsyttävää myöntää erehtyneensä mutta kauniisiin seinäpapereihin on niin helppo retkahtaa, eikö?  ...Eli ihana olisi myös vetäistä tähän jokin vahva William Morris tai Lim & Handtryckin kokoelmista olen myös kertaalleen löytänyt täydellisen tapetin tähän! Mutta O on jo kieltäytynyt tämän huoneen uudelleentapetoinnista, joten en tiedä milloin sellaista oikeasti on luvassa. Ja siksipä pidinkin siis järjen kädessä tapettitehtaalla, enkä ottanut tähän uutta tapettia vaikka mieli teki. Seuraavalla kierroksellä nimittäin täytyy jo osua oikeaan ja harkita seinäkauneutta vielä pidempään...

Mutta tapetinrakastajille diy-vinkiksi: tehtaanmyymälässä myytiin myös pieniä eriä askarteluun ja mikäpä sen sopivampi kohde kauniille tapeteille kuin pimeää aikaa valaisevat valot! Ihanat eikö? Olisivat aika hauska pikkujoululahjakin!

VIIMEINEN PARI UUNISTA ULOS

Nimittäin synttäripari. Meidän synttäriputkemme keskittyy syksyyn ja Inkerin juhlimisen jälkeen on pidetty myös hra Hermannin 8v-synttärit, ensin kummeille ja mummeille ja sitten erikseen kavereille. Nyt oli vuorossa  keskimmäinen nuppulainen nappulainen, joka täytti kuusi vuotta. Meidän tirpakka Alli Halla Kaneliamme, voimistelija, tanssija, kiipeilijä, laulaja, piirtäjä, mahtavan mielikuvituksen ja temperamentin omistava ihana isosisko. Ja loppuviikosta juhlitaan näiden synttäreiden se toinen pari eli Kanelia pitää kavereilleen sirkus-synttärit läheisessä lastenkulttuurikeskus Pii Poossa.

Alla oleva maitolasinen tarjoiluastia piti meidän taloudessamme ensi-esiintymisensä synttäreillä. Asia on mielestäni mainitsemisen arvoinen, koska saadessani sen viime viikolla O:n äidiltä, kertoi hän sen olevan oman isoäitinsä peruja. Siis Kanelian iso-äidin iso-äidin astia, voitteko kuvitella? Minkähänlaisissa kekkereissä siitä on herkkuja tarjoiltu...?

Mutta mikäs pimeässä syksyssä on juhliessa, kuten sanottua, piristäähän se arkea. Tosin pientä juhlaväsymystäkin saattaa kekkereitä järjestäessä näin syksyisin pukata eli huokaisen kyllä kun nuo kaverisynttäritkin on juhlittu. Ehtii olla juhlimatta sitten jouluun saakka ;D. Tosin kyllähän nyt pikkujouluja täytyy juhlia ja aiommepa pyörähtää O:n kanssa kahdestaan Lontoossakin loppukuusta, ihanaa. Sitä odotellessa, Lontoo-vinkkejä vastaanotetaan!