perjantai 27. syyskuuta 2013

EPÄJÄRJESTYKSEN ANATOMIAA




Tämmöisiä kasoja syntyy ja elää, kun huoneista joutuu remontin tieltä siirtelemään tavaroita "johonkin muualle"...


Tein karmean havainnon. Lapset ovat rauhallisempia silloin kun on siistiä. He viihtyvät lastenhuoneessa, tarttuvat oikeisiin leluihin ja leikkivät pitkäkestoisempia leikkejä niillä. Verrattuna siihen tilaan, kun lastenhuone on järjestämässään kaaoksessa, eivätkä vanhemmat ole ehtineet tai jaksaneet sitä tarpeeksi ajoissa siivota. Silloin leikit alkavat siirtyä pois lastenhuoneesta, leluja kun ei enää löydä. Siitä alkaa sekä "mulla ei oo mitään tekemistä" -kärttäminen, että luovempien leikkien kausi. Meillä nimittäin lapset saavat tehdä melko paljon - sanokaa mitä sanotte mutta uskon senkin olevan yksi luovuuden edellytys. Leikkihän voi kummuta minne vain, mistä tahansa tavarasta (tänään tytöt inspiroituivat muovipusseista, jonne istumalla muuttuivat siileiksi). Niinpä leikin rajoittaminen vain leluilla ja lastenhuoneessa tapahtuvaksi, rajaisi leikin olemusta hurjasti (niin no, käänteisesti tässä olisi tarjolla erittäin jalo syy, jättää se lastenhuone siivoamatta. "En ole siivonnut, sillä inspiroin lapsiani leikkimään!)

Edellinen sallimuksen periaate tosin tietää sekasortoa. Minä en ole äiti, joka on koko ajan lastensa jäljessä heidän elämänsa jälkiä pois siivoamassa. Niinpä meillä on usein sotkua. Ja saatan suhtautua kotitöihin muutenkin ajoittain liian boheemisti, sillä luulenpa, että moni meille astunut on joskus kauhistellut nurkkiamme.

Järjestyksenpitoa ei helpota se, että elämme melkein koko ajan jonkin remontin keskellä. Täten jokainen huone sisältää oman käyttötarkoituksensa ulkopuolisia tavaroita. Viime huhtikuussa alkanut lastenhuoneen remontti, aiheutti lastenhuoneen siirroon olohuoneen nurkkaan. Yhdessä nurkassa, kahta sukupuolta olevien ja kolmen eri ikäisen lapsen tavarat, sekä siellä leikkimässä kaikkien heidän kavereitaan... Kummasti sopu sijaa on antanut mutta minun, ihan oikeasti siistin ja harmonisia näkymiä kaihoavan ihmisen on välillä tehnyt tiukkaa nähdä tuo olo-lastenhuone.

Kesäajan lapset ovat tietenkin leikkineet enimmäkseen ulkona mutta pari viikkoa sitten kun ovien aukipitäminen loppui (lue: lämpötila meni alle 15 asteen), muuttivat omat ja muiden mukulat sisällekin leikkimään, nimittäin meidän olkkariimme.

Mutta nyt, koittaa kauan kaivattu autuus, sillä lastenhuoneen remontti on todella loppusuoralla!

O laittelee listoja ja maalaa, minä alan kohta tapiseeraamaan ja ensi viikolla alkaa romuralli!


Mallailin hieman lastenhuoneeseen kerättyjä juttuja, saas nähdä miten lopulta istuvat huoneeseen...

















sunnuntai 22. syyskuuta 2013

KÖÖPENHAMINA vol. 3 ja arvonta



Jos ikinä haluat ällistyä ja saada ihanuus-ähkyn, mene Köpiksessä Royal Smushi Cafehen. Me saimme sen, kun jaksoimme etsiä paikan lounaan toivossa, klo 17. Tämän paikan keittiö oli kuitenkin valitettavasti jo kiinni mutta istahdettuamme alas ja ihanan tarjoilijapojan tultua pöytäämme istumaan kysyllen mitä hän voi tehdä hyväksemme, emme todellakaan lähteneet etsimään aukiolevaa keittiötä vaan tyydyimme mielihyvin kakku-kuohuviini -lounaaseen ja ahmimaan ympäristöä silmillämme.

Paikka on kokonaisvaltainen luomus, joka on sisustettu nykyaikaan tuodulla hilpeällä barokkityylillä, esittelee ja myy pieniä tanskalaisia design- ja koriste-esineitä ja valmistaa keittiössään itse-lanseeraamiaan smusheja: smörrebrodin ja sushin sekoituksia eli hurmaavia leipäsiä, joiden makuyhdistelmiä jaksat maistaa monia, pienen kokonsa vuoksi - täydellistä! Lue lisää linkistä ja ala haaveilla matkasta, nyrjäytimme niskamme huokaillessamme paikkaa, jopa pihan perällä oleva vessa oli kokemus!

(sori kuvien huono laatu, mukana oli vain keskinkertainen pokkari ja häkellyksissäni vielä säädötkin olivat päin hittoja)































Toinen ihastuttava kokemus lasillisen ääressä, oli istua Tivolissa keskiyöllä. Paikka on uskomaton muutenkin, ollessaan perustettu yli 150 vuotta sitten ja näyttäen vieläkin luultavasti melko samalta. Kojut, värilamput, maalaukset, terassit, suihkulähteet, istutukset ym. tekevät miljööstä ihanan, mutta näiden kruunuksi yöllä, klassisen konserton säestyksellä ammuttu pitkä ilotulitus on melkoinen aistikokemus.















Tässä lisäksi oma tuliaiseni, josta olin entistä iloisempi käytyäni edellisessä paikassa. En tiedä onko Tivolista joskus tehty tällaisia vuosikertapyttyjä enemmänkin - sillä jos on niin niiden arvostus ei kotomaassa  näytä olevan huippuluokkaa. Löysin tämän erään antiikkiliikkeen edustalta katupöydästä, maksaen 10 kr. eli n. 1,4 euroa. Kaunis, eikö?







Mutta sitten teidän tuliaisiinne armaat lukijani! Näin olen huomannut blogeissa tehtävän eli täten arvon värikkään sisustamisen ystäville tutut Rie Elise Larsenin pöytälampun paperivarjostimen, (saat valita noista kahdesta mieluisamman, kukallisen tai tuon aaltomallisen). Lisäksi sujautan mukaan tanskalaisen Bolig livin ja ihanan leivontaliitteensä Bage livin syyskuun numerot.


Lukijat (uudetkin) saavat kaksi arpaa, omassa blogissaan linkittävät kolme arpaa ja anonyymit arvan.

Arvontaan osallistut siis kommentoimalla tähän postaukseen ja arpomisaika olkoon kuun viimeinen eli 30.9.

Held og lykke!














tiistai 17. syyskuuta 2013

KÖÖPENHAMINA vol. 2


Kööpenhamina on vanha kaupunki, ja vanhaa rakennuskantaakin siis löytyy enemmän kuin vain "vanhassa kaupungissa". Jykevää, koristeellista, värikästä. Käveleminen miljöössä, joka on seissyt niillä sijoillaan satoja vuosia, on mykistävää. Vaikuttavimmin ympäröivä rakennushistoria on henkinyt Prahassa ja Firenzessä mutta Kööpenhamina suurine vanhoine puistoineen oli myös ihana kokemus.


Tässä kuvakollaasia (värimaanikon silmin...)

























Jatkoksi muutava kuva häkellyttävän eloisista patsaista olutpatruuna Carlsbergin Glyptoteekista (sana tarkoittaa veistoskokoelmaa). Linkkinä Hesarin artikkeli, johon törmäsin vasta matkan jälkeen. Mutta joka sana hehkutuksesta on totta, paikka kannattaa nähdä, monestakin syystä.

















Samaisessa museossa on veistoksien lisäksi monenlaista taidetta, myös ranskalaista impressionismia, jonka perässä menimme - mutta tietenkin juuri tuo osasto sattui olemaan kiinni. Ripauksen kaipaamastamme saimme kuitenkin nähdä museokaupassa, jossa oli vaikea pitää visa taskussa. Myymälässä kun oli kuvakauneutta niin monenlaisen tuotteen muodossa. Ostinkin lapsille taideväritys- ja -tehtäväkirjat ja itselleni ihanat Edgar Degas´n julisteet.

Erityisesti herkkien balleriinojen maalaajana tunnettuun Degasiin ja muihinkin kuvataiteilijoihin voit tutustua mahtavassa palvelussa nimeltään Wikipaintings, jossa voi valita tietyn taiteilijan töitä katsoakseen mm. tyylisuunnan, aiheen tai tekniikan mukaan.



Tätä ihannuutta on niin, että taidanpa jakaa matkaterveiset vielä kolmanteenkin postaukseen, jossa sitten ne jo luvatut Tivoli, eräs ihanin kahvilakokemukseni ever ja Tanskantuliaisten arpominen.


Öitä, Degas´n (maalaamia) kuvia...:)




perjantai 13. syyskuuta 2013

KÖÖPENHAMINA vol. 1


Voi, kyllä matkailu avartaa. Varsinkin silloin kun sitä jo kaipaa kipeästi, elämän avartamista. Ja siinä tilanteessa voin melko lailla sanoa olleeni vielä reilu viikko sitten. Kun lasten kanssa pyörii kotona monta vuotta, ilman että sinun täytyy olla missään muualla, voi seinät kaatuu päälle -efekti yllättää melko usein (vaikka seinät ihanat olisivatkin).

En ole koskaan ollut lapsista erossa lähes neljää vuorokautta, joten irtiotto oli monellekin ihmiselle melkoinen. Mutta koska palattuani kotiin varmistuin siitä, että kaikilla täällä olivat asiat hyvin, olin entistä onnellisempi siitä, että olin saanut nauttia neljä päivää kaikesta siitä, mikä ihmisen kodin ulkopuolella onnelliseksi saattaa tehdä. Vapautta, hiljaisuutta (kyllä, keskellä suurkaupunkia, mutta ilman lapsia :)! ), paljon keskustelua aikuisseurassa, ihania kahviloita, ihanaa sekä suun että silmän ruokaa, taidetta, ihania putiikkeja, kirpputoreja ja antiikkiliikkeitä, suuria puistoja, joissa vielä paljon kukkia, mahtavat säät, onnistunut hotellivalinta, iloisia tanskalaisia, paljon valoa ja väriä, paljon naurua! Tuliaisina siis kaikkien tanskalaisten ihanuuksien lisäksi hirmuisesti hyvää mieltä, tunne omasta onnekkuudesta ja suuri ikävä ihania poikasia kohtaan. Mahtava reissu siis kaiken kaikkiaan, kiitos Sari mitä parhaasta matkaseurasta!


Tässäpä silmäkarkkia teillekin, kyllä Kööpenhamina on valon ja värin kaupunki!

















































Ensi kerralla kaupungin rakennus- kuva- ja veistotaidetta ja sykähdyttävä tivoli!
Ja saatanpa arpoa arpaistakin tuliaisia tuolta ihanasta iloisesta kaupungista...


t: maustetyttö onnesta mykkyrällä






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...