keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

ONNEN AINEKSET


Nyt tuo yläpalkki on kohdallaan. Yritin hieman kesäisempää ilmettä joku aika sitten mutta tuli hieman liian räväkkä. Mutta tällä mennään.

Alla hyvät ohjeet. Kulkeneet mukana jo vuosia, kuten paperin kellastuminenkin kertoo. Ehkä parhaiten nyt pystyn toteuttamaan kakkosta. Mutta olen melko onnellinen jo ihan silläkin. 
Muista enimmäkseen haaveilen...







Pidän tätä silti esillä, muistaakseni, niin kuin muutamia muitakin tärkeitä jonkun ajattelemia ajatuksia. Yksi Joutilaat vanhemmat -kirjasta kuuluu näin: 

Iloinen ilmapiiri on parasta mitä lapselle voi antaa. 

Ja koska olen samaa mieltä, ontuvat muutamat kohdat onnen ainekset listallani (haluaisin silti kuvitella ilahduttavani silloin tällöin läheisiäni). Mutta viimeinen kehotus on oleellinen pystyäkseni iloista ilmapiiriä jakamaan. Levännyt äiti on leppoisa äiti.
Siksipä painun nyt pehkuun.


Ensi kerralla muutama kuva ihanalta rannikkoreissulta.





perjantai 26. heinäkuuta 2013

LAULUN LAHJA






Kanelia laulaa ja tanssii ihan mahdottoman paljon. Joka päivä tulee pari uutta laulua, mistä hyvänsä käsilläolevasta aiheesta ja viime aikoina on jo muodostunut suorastaan iltarutiiniksi Kanen esitys päivällisen jälkeen, ennen iltapesuille menoa. Laulua, tanssia, sirkustelua tai jopa voimailua kuten tänään.

Tänään Kanelia kysyi autossa ensin, täytyykö kaikki ajatuksensa kertoa muille. Vastasin tietysti että ei, on ihan hyvä pitää jotain ajatuksia vain itselläänkin. No, jonkin aikaa tyttö mietti jotain ja sanoi sitten että "tiedäksä äiti mikä laulu tää on" ja lauloi sitten jollain selvittämättömällä kielellä laulun. Jouduin latteasti toteamaan etten tunnistanut laulua. Sitten hän suostui laulamaan sen myös suomeksi. "Kasvatin puun, se kasvoi pilviin asti, en tiedä, en tiedä miksi, mutta se muuttui piikkiseksi". Laulussa oli kaunis sävel ja selvästi ajatus. Niinkuin usein on. En tiedä polkaiseeko tyttö laulun aina tyhjästä mutta jos, ja kun niin ilmeisesti on, niin hän on kumman taitava siinä. Laulussa on aina juoni tai ajatus, joka etenee, usein loppusointuja ja sävel kuulostaa hämmästyttävän "aidolta" kertosäkeineen. Jopa rytmin ja volyymin vaihtelut ovat kovin professionaalin tuntuisia, jota ihmettelen siksi kovin, että meillä ei useinkaan ole radio tai televisio päällä niin, että lapset paljon "aikuisten musiikkia" olisivat kuulleet.

Laulut ovat hyvin usein herkkiä ja mollivoittoisia, joskus jopa virsimäisiä. Inkerin itkiessä vauvana, alkoi Kanelia usein spontaanisti lohduttamaan tätä laulumalla äidistä joka tulee pian. (Yhden hauskan pätkän muistan myös, kun K lauloi aivan pienelle siskolleen vauvasta, joka pitää käsiä nutturalla :D
(siis nyrkissä vielä koko ajan)).
            Kanelialla on vahva mielikuvitus ja joskus laulutkin ovat kuin satuja, kuten erään illan tanssi-lauluesityksessä, joka kertoi kyynelehtivästä peikosta, kun hän kastui sateessa sienen alla. Sienessä kun oli reikiä mutta peikko keksi ratkaisuksi laittaa niihin sateenvarjot alapuolelta! Yritämme O:n kanssa pitää aina naaman peruslukemilla vaikka huvitus, liikutus ja ylpeys meinaavat puketa pintaan. Meidän tyttöjen äänetkin ovat alusta asti olleet kovat ja matalat, joten Kanelta lähtee säveletkin äänialalta, joka saisi Pariisin varpusenkin tutisemaan. Mutta auta armias jos esityksen aikana alkaa elehtimään, loppuu performanssi siihen paikkaan. Niinpä luomme tilaisuuden tullen vain toisiimme paljonpuhuvan katseen ja yritämme pitää hartiamme sisäisestä naurusta nytkähtelemättä.

Yritän aina silloin tällöin kuvata lauluja videolle mutta usein kameran läsnäolo vie parhaan luovuuden lauluista. Tänään laulaja huusi minut sisältä ulos kuuntelemaan laulua, jota lauloi samalla hämähäkkikeinussa hurjasti seisovillaan keinuen:

"Mun keinu lentää pilviin, pilvet ottaa vastaan, mun keinu osaa lentää, mä osaan lentää..."

Nyt kun mietin, on tytärtä nuo taivas ja lentämisajatukset kiinnostaneet oikeastaan eri muodoissaan aina - aiemmin hän mm. aikoi tulla "valettitanssijaksi", jotta voisi lentää kuin lintu (Pelikaanimies -elokuvassa balleriinat olivat kuin joutsenia eikä ihmisten ja lintujen raja muutenkaan ollut kovin selvä.)
Ja yläkerran asiat ovat Kaneliasta vähintäänkin mielenkiintoisia kun huutelee sinne joskus edesmenneille isovanhemmille (joita ei ole nähnytkään) ja haluaa lukea omaa "Jumalas-kirjaa", jonka sai srk:sta. Kirjassa lukee kuulemma mm., että Jumalas (luultavasti koska on myös JeesuS) asuu Suomessa.

Taiteelliset ihmisethän käsittelevät usein yhtä ja samaa tematiikkaa taiteessaan läpi elämänsä...
Mielenkiintoista jäädä seuraamaan oliko tuo ajatus tämän muusikon kohdalla kesätuulesta temmattu vai avain suurempaan ymmärtämykseen lapseni kohdalla.



Näihin kauniisiin ja hyviin asioihin tartuin kameran kanssa tällä viikolla:































Ja huomen aamulla tämä pesue, ihan O:n kanssa, suunnistaa kohti Tammisaarta ja Hankoa, nauttimaan viikonlopuksi helteisestä rannikosta, ah!





maanantai 22. heinäkuuta 2013

KESKIKESÄ ON JÄÄVUOREN HUIPPU











Mökkireissu takana, ja ah minkälainen! Juuri sellainen kuin parhaan mökkireissun toivoisi olevan - paljon aurinkoa ja lämpöä, jotka mahdollistavat riemullisen rantaelämän. Paljon suullisia kesänautintoja, itsesavustettua kalaa, itsepoimittuja mustikoita mustikkamaitoon, monia jäätelöitä torin jäätelökioskista. Pihakirppis ja pikkuserkut, kirkkokonsertti ja keinutorkut. Onnistuneet pienet nimipäiväjuhlat. Paahteisen hiedan tuoksu ja lokkien huuto. Käpyjen poksunta mökin peltikattoon tuulella. Onnelliset lapset. Onnellinen äiti.






















































No jos valittaa haluaa, niin ehkä mies mökillä mukana olisi kiva...
Että kiitos äiti ja Iina meidän isin tuuraamisesta. 
Loma ei olisi mulle ollut yhtä paljon lomaa ilman teitä!





maanantai 1. heinäkuuta 2013

LEIPOMISTA JA LEHMÄNHERMOJA





Ohjeet mansikka-piirakkaan, jonka toteutat hyvin hermoin, jopa 1-vuotiaan kanssa:


-muista essut! Essut ovat tärkeitä!






- anna lasten voidella piirakkavuoka ja räpeltää ja syödä valmispohjaa 





-anna lasten tökkiä ja edelleen syödä valmispohjaa (jos haluat välttää kaiken näpättämisen, hommaa ylimääräistä valmispohjaa, näin syödyn taikinan määrää ei tarvitse vahtia. Ei siitä koskaan kukaan oikeasti mahaa kipeäksi ole saanut.)






-anna lasten perata mansikoista karat. Hommaa hyvä ihminen mansikoita niin paljon, että saavat syödä puolet niistä tässä kohtaa.






 




-sekoitelkaa astiassa jukurttia, rahkaa tms. vastaavaa mitä jääkaapista löytyy, sekä maustakaa sörssö sokerilla ja vaniljasokerilla. Jaa astiaankaatamis- ja sekoitushommat pikkuleipureiden kesken tasan - tässä kohtaa on suurin todennäköisyys mehevään riitaan siitä, kumpi saa tehdä enemmän leipomis-asioita. Lisätkää vaikka yksi muna. Tee se itse!










- anna pikkuleipurien syödä vielä vähän mansikoita vaikka uhkaavatkin jo loppua. Nappaa muutama mansikka huomaamatta sivuun, piirakan päälle. Jollei maku niin sitten näkö kertoo, mistä piiraasta on kyse. 





- paista uunin alatasolla 200 asteessa reilu puoli tuntia. Ei haittaa vaikka unohdatte piirakan uuniin ja paistoaika venyy tuntiin. Anna piirakan jäähtyä (varaa tuskalliseksi odotusajaksi jotain muuta hyvää. Vaikka mansikoita. Tai suklaajäätelöä. Ettet menetä hermoja piirakan-kärttäjille). 








-Lisää päälle ne muutamat puolitetut mansikat.





- kata mahdollisuuksien salliessa ulos.


Valmis mansikkapiirakka on kesäinen juttu vaikka lapset ei kuitenkaan sitä syö, lopullisessa kun on liian vähän mansikoita. Saatpahan itse moneksi päiväksi päiväkahville ihan hyvää rahkapiirakkaa ja lapset ovat saaneet leipoa ilman hermostunutta äitiä.





Näihin kesäkuviin ja tunnelmiin, me lähdetään lasten ja koirien kanssa mökille, ihanaa! 








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...