tiistai 30. huhtikuuta 2013

PROOSALLISTA TOUHUA...

Voihan pas...torin rahat! Kanelia teki sitten sen klassikon - uusi kampaukset, saksilla, sekä itselleen että pikkusiskolle.


 ja LK:na...




tempustaan ehkä hieman tietoinen isosisko...

(ps. huomaatte ehkä keittiön katossa olevan reiän...Kyllä, kulku yläkertaan on käynyt tuosta reiästä tikkaita pitkin siitä asti kun keittiöremontti valmistui eli vuoden. Lastenhuoneessa juuri alkanut remontti sisältää siis myös portaat, jotka tulevat nousemaan tulevaisuudessa tuosta vasemmalta puolelta. Mutta eipä tuo tikaskäynti yläkertaan niin kovin ole häirinnyt kun siellä tällä hetkellä on vain O:n työhuone. Jos nyt ei sitten laske sitä esteettistä haittaa, alumiinitikkaita keittiön nurkassa...)


Mutta ehkä tässä tukka-tempauksessa täytyy olla onnellinen onnesta onnettomuudessa eli siitä, että Kanelia päätti tai ehti keskittyä vain otsahiuksiin. Ja onneksi pikkusiskokin on ihan happy "kesäotsiksellaan"




Ajattelin joskus, että blogistani saattaisi tulla sellainen lyyrisiä tunnelmia sisältävä, kaunis ja rauhallinen levähdyspaikka, sekä minulle että teille. Mutta tämä nykyinen elämä on niin kovin proosallista, että tällaista tästä tuutista nyt tulee. Tämä apinalauma pitää ajatukset hyvin maan pinnalla. Tässäpä vielä pari kuvallista ja sanallista otosta todentamaan edellistä luonnehdintaa rakkaasta jälkikasvustani: 



 toisessa kuvassa kampaajasta, karkaa taustalla ipanapa pöydälle hyppimään...




ja tässä kuvassa siskot höykyttää Hermannia. 



Nää on just tämmösiä. Illalla Kanelia repi vain pari tuntia vanhan pinkin vappuhuiskansa ja ehdittyäni paikalle, oli Inkeri jo ehtinyt puristaa hammastahnatuubista kunnon käsi- ja naamarasvat itselleen ja olipa osa olkkarin lattiallakin, tuossa riivittyjen huiskasuikeroiden kasassa, jossa Hermanni juuri tanssi! Siis pitäisköhän tänne kutsua se Nanny? 



On ollut jo muutaman kerran puhetta siitä, että kynttilöitä ei hetkeen tarvita. No, nämä oli niin näteissä purkeissa ja ihanan tuoksuisiakin vielä, että en voinut vastustaa. Ajattelin, että ehkäpä pieni häive luksusta ja rauhaa äidin hermoille, saapuisi niiden tuoksun mukana. Ja pistinpä palamaan toiveikkaasti.





Ne millekään haissu. Niinkun ei halvat tuoksukynttilät koskaan. 



Mutta ei vaivuta synkkyyteen: O:lla alkoi intensiivisen työrupeaman jälkeen (melkein)loma ja ehkäpä tämä tyhjiin puristettu täti pääsee tasaamaan hermojaan, edes lenkille metsään!



Hauskaa vappua kaikille! 








8 kommenttia:

  1. Onnea kesätukille... Meillä esikoinen kasvatti tukkaa jonkun puoli vuotta ja sitten leikkasi otsatukkaan itse melkoisen loven, kun ei nähnyt kunnolla => nyt sillä on lyhyt tukka.

    Hyvää vappua!

    VastaaPoista
  2. :D :D :D Vuosi sitten noi ylilyhyet otsikset olisi ollut tosi trendikkäitä!! Mutta hei, onneksi kunnolla kerroksittain leikattu on aina in!

    Jep jep, meillä ei ole vielä tätä tapahtunut. Pienempi kyllä jokaisen parturoinnin jälkeen tulee saksien kanssa ja kertoo leikkaavansa mun tukan. Toistaiseksi se olen minä, joka aina itse välillä "siistii" otsista aiheuttamalla siihen pienoisia lovia, joita kasvatellaan aina pois.

    VastaaPoista
  3. Kiitos onnitteluista - vaikka nää trendien mukaan tosiaan onkin "so last season" :D. Juuri sopivasti nätit otsikset kun loppuu tää pipokausi...

    VastaaPoista
  4. HIh, näköjään melkein kaikkien pitää kokea tuo itseleikelty otsis - meillä onneksi hoitotädit olivat huomanneet K:n kampaamoleikin ajoissa... Itse taas pienenä olin jo ostoskärreissä leikellyt omat hiukseni ja sen jälkeen oli poikatukka vähän aikaa :D

    VastaaPoista
  5. Söpöt tytöt, ja ihan sympaattiset tukat, vaikka itsekin olin kyllä raivoissani kun esikoinen leikkasi kuopuksen enkelinkiharoista paksun suortuvan keskeltä päälakea :)

    Kauniit nuo kynttiläpurnukat!

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä mä nuo tukat kestän, enkä onneks ees ehtinyt suuttua Kanelialle, kun hän ei siis ensin tajunnu tehneensä mitään kovin kummallista. Mut pyysin et josko olis jääny tähän kertaan. Kampaajakokelas lupasi. Ja mä en muuten tiennyt, että oon tällaista vertaistuki-tyyppiä mut kummasti mua lohduttaa, että tää todellakin on niin klassikko-juttu, että näköjään lähes kaikki sen kokee :D!

    VastaaPoista
  7. Proosaa on kiva lukea. Vaikka kyllä sitä toki välillä sitä lyyrisyyttä kaipaisi itse kukin, mutta eipä sitä meiltäkään löydy.

    Meillä ei poika ole koskaan innostunut (ainakaan vielä) kampaamo leikeistä. Irokeesistä se kyllä joskus haavieli ääneen iskän partakonetta katsellessaan...

    VastaaPoista
  8. Mä luulen, että saat olla huoleti, tää näyttää olevan kuulopuheiden mukaan tyttöjen juttu :D...

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...