tiistai 14. lokakuuta 2014

SANAT KUIN TUULI






Tiedän, että sanani ovat vain kuin tuuli, jotka ainoastaan silittävät ohimennen ystävääni hetken mutta sitten poistuvat. En pysty ottamaan pois tuskaa, jonka oman lapsen kuolema aiheuttaa. 
Kaikki pysähtyy, millään ei ole merkitystä, vähiten sanoilla. Sillä kukaan ei osaa panna niitä järjestykseen, joka toisi eilisen takaisin.



Myötäelän omassa kotelossani, ja kuoriudun hitaasti takaisin. 
Paljon hitaammin kuoriutuu takaisin tuon pienen katkeneen elämän perhe.



Selitän omilleni, miten vauva voi kuolla. Kätkytkuolema on turha, käsittämätön aikuisellekin. 
He kysyvät sureeko vauvan perhe. Suree, sanon, paljon. 
Voiko 3-vuotiaskin vielä kuolla siihen? Ei voi. 
Kuka kuolee ensin? En voi enää sanoa, että vanhat ihmiset.
Minne sitten mennään? Taivaaseen. 
Onko jumalakin kuollut jos se on siellä? En tiedä. En todellakaan tiedä. 
Sattuuko se? Ei, tänne jääviä sattuu enemmän. Paljon enemmän. 

Miten sanon, että luottakaa elämään vaikka se on arvaamaton?
Että antakaa sille mahdollisuus, vaikka se saattaa olla teille hirveän julma?! 

Tällaisesta ei pysty kirjoittamaan, päivien läpi on vain mentävä, sanattomien, satuttavien. Tarraudun jälkikasvuuni monta kertaa päivässä ja kiitän hiljaa heistä, lahjoista, lainoista. 
Kunpa elämä kestäisi pitkään. Kunpa kuolema tulisi vain sairaille ja vanhoille. 
Kunpa maailma olisi vain kaunis.



  

8 kommenttia:

  1. Ei tähän osaa sanoa mitään, tällaista ei vaan voi ymmärtää. Voimia perheelle!

    VastaaPoista
  2. Aivan hirvittävän väärin, kamalaa ja käsittämätöntä - jaksamista tälle perheelle surun keskelle. ♥

    VastaaPoista
  3. Täällä pieni sylissäni luen- ja itken. Kalpeasta aavistuksesta toisen mittaamattomasta surusta, omasta hauraasta onnesta. Maailman arvaamattomuudesta- kuinka sen järjestys voi muuttua silmänräpäyksessä ja mikään ei ole kuin ennen. Sanoja ei löydy- eikä niitä tarvita. Lämpimiä ajatuksia suuren surun keskelle ♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille, ajatuksenne ovat menneet eteenpäin perheelle. Tiedän, että tuntemattomienkin myötätunto tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
  5. Minäkin lähetän lämpimän ajatuksen sinne surun keskelle!

    VastaaPoista
  6. Niinpä. Miten sen sen selittää, kun itsekkään ei voi ymmärtää. Voimaa toivoo vain kaikille, paljon.

    VastaaPoista
  7. Kiitos teille, sananne ovat silittäneet minua.

    VastaaPoista

Penni ajatuksistasi...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...